Mitä kannattaa sanoa
Joskus kannattaa käytellä kliseitäkin
Martti Vaalahti: Sanomattakin selvää? Käsikirja kaikesta sanomisen arvoisesta. WSOY Kustannus 2021
Ennen sitä istui maalaistalon rahilla niinsanottuja kylänkiertäjiä. Kun he satuttelivat sanansa isäntäväelle mieluisasti aukenivat ruokavarastojen ovet ja joskus isäntä kutsui jopa peräkamariin fingerporilliselle.
Näillä suulailla kyläluudilla, joilla ei joskus ollut kotiakaan, oli taito valita sanansa ja saada kuuntelijat hyvälle mielelle. Kritiikin he sijoittelivat hyvin varovasti ellei melkein näkymättömästi rivien väliin. Sitäkin ainesta piti puheissa olla, muuten juttelija olisi antanut itsestään falskin leiman.
Tämä kirja on hyödyllinen ja hyvä. Liian usein unohdamme parisuhteessakin fraaseina pidetyt lausahdukset:
– Miltä sinusta tuntuu.
– Olet tärkeä.
– Luotan sinuun.
– Muistatko kun.
– Olet lahjakas.
Jne…
Suomalainen ei kuitenkaan välitä kehuista. Wanha sananlasku, kissa kiitoksella elää, on suomalaiselle yhtä tärkeä kuin konsanaan ison kirjan käskyt.
Varsinkin maalla on tapana näyttää välittäminen teoilla. Tiukan paikan tullen seisotaan rinnalla. Mutta entäpäs jos toisaalta voitaisiin välttää se tiukka paikka pienellä positiivisuudella. Miksi ei sulostuttaisi arkea lämpimillä puheilla. Eihän se mitään maksa ja totuus on, että moni tulee iloiseksi jopa tervehtimisestä, puhumattakaan lausahduksista, jotka saavat mielen iloiseksi.
Mutta tämä kirja. Se jakaa timanttista viisautta, joka usein opitaan vasta vanhemmalla iällä. Kauniisiin sanoihin liittyy esim. viisailla vanhuksilla hoivavietti ja läheisyyden lämpö. Kirjaa pitäisi lukea myös kiireisten nuorten ja työikäisten. Elämä tulisi helpommaksi eikä tarvitsisi parisuhdetaitoja opetella kantapään kautta tai peräti parisuhteen murtuessa arjen tunteettomuuteen.
Kun suomalaiset sotivat, oli rintamalla kirjeenkirjoittajia, jotka keksivät sujuvasti rakkauden lirkutuksia sotilaiden kirjeisiin kotirintamalle ja tietysti tupakkapalkalla. Niille kirjeille sitten vaimo tai kihlattu itkeskeli posket märkinä kotosalla.
Niin se vain lienee, että rehellinen pitää olla myös kehuessaan, mutta jatkuva vikojen etsiminen toisesta voi johtaa entistä pahempaan tunnekylmyyteen.
Kiitos kirjasta Martti.
Näitä lisää.
Tehdään jurottavasta Suomen kansasta vähemmän tunneinvalideja.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen