Kauhunovellin ystäville
Viisi myyttistä tarinaa
Matkamuisto, kauhunovelleja, Lector-kustannus 2018
Merimieskapakassa mies odottaa hekuman hetkiä yleisen naisen kanssa. Jossakin vaiheessa hän saa lahjaksi nuken, joka on tosi hirvittävän näköinen. Nukke osoittautuu tietynlaiseksi woodoo-nukeksi, jolla on dominoiva ote koko miehen loppuelämään.
Matkalla Australiaan, kokee sokea nainen, apurahojakin saanut kirjailija, jotakin ihmeellistä, jolla on vaikutuksia myös hänen lapsuudessa saamaansa sokeuteen. Vauvan saama lisähappi kun oli pilannut silmät. Mutta kaikki on mahdollista novellifiktiossa.
Isältä saatu kissapatsas osoittautuu demonipatsaaksi. Pian alkaa tapahtua kuolemantapauksia ja kohta eräs toimisto, jonka pöydällä päähenkilö pitää patsasta, räjähtää taivaan tuuliin. Vain kissapatsas ja päähenkilö pelastuvat.
Matkamuisto-kirjan novellit piti lukea tarkkaan. Joskus verbalistiikka kaipaisi jänniteitä ja pelkistämistä. Yleensä kertomuksiin liittyy joku myyttinen esine tai taikajuttu, kuten luomi, joka alkaa kasvaa, mustua ja karvoittua, vaikka lääkärit eivät löydä verikokeesta mitään huolestuttavaa. Jokun myyttinen henkilö haluaa pysyä novellin ihmisen iholla ikuisesti. Novellien kielenkäyttöön liittyy myös maneereita ja tautologiaa, kuten Henry Aholla piipun sauhuttelu joka välissä.
Juha Mäntylä on kohonnut pienkustantamon kirjailijasta jo kivijalkatalojen kastiin. Se näkyy myös hänen jutussaan, Se vitun kissapatsas. Jutun nimenkin arkisen rivo kielenkäyttö hallitsee myös monia muita novelleja, jopa toistoisuuteen asti.
Kirja kiinnostaa varmasti kauhun ystäviä, jotka tarvitsevat vakavammin otettavan kirjallisuuden lisäksi myös viihteellisempää antia. Itse olen toiminut kirjailijakouluttajana ja näitä juttuja pitäisin ihan mukavina työnäytteinä tämäntyylisestä proosasta. Mihin kirjoittajat vielä yltävätkään, kunhan hiovat vähän ilmaisuaan.
Jouko Varonen
