Rauhalliset märehtijät
Lehmä opettaa ihmiselle itsehillintää
Mauri Leivo: Lehmilaitumilla, Docendo Kustannus 2022
Mauri Leivo on pitkän linjan luontokuvaaja. Maatalon pojalle tulee mieleen monta muistumaa. Toki ammattikuvaajan ote näkyy kuvien laadussa. Joskus on taustalla salamoiva taivas tummine pilvineen. Toisen kerran löytyy hallittua liike-epäterävyyttä, puhuttelevia tilannekuvia, jne… Helteen ja ötököiden riivaama nauta kuvastelee myös laiduntamisen varjopuolia. Muistan kyllä nautojen ja hevosten tuskan kuumina kesäpäivinä.
Itselleni tulee kirjasta mieleen lapsuus. Esimerkiksi se, kun lehmät laskettiin keväällä metsälaitumelle tai kotilaitumelle. Voi sitä riemua, mikä niiden käytöksestä oli aistittavissa.
Kirjan sisällöstä voi mainita mm. osastot; Paluu menneeseen, Vasikoiden iltarieha, Lypsykarjan riemunhetket, Hellettä, ötököitä, rankkasateita, jne…
Kirjan tekstit myötäilevät kuvien antia ja nekin ovat kuvaajan käsialaa. Usein puututaan lehmän asemaan maatilalla, jossa laiduntaminen on liian työläänä monesti unohdettu. Suuri osa karjankavattajista jättää talviulkoilun pois kokonaan. Nykylehmillä on sarvet ja siinä souvissa voi sattua vakaviakin vahinkoja karjankasvattajalle.
Tekstiä pitää siteerata, tottakai: …”Laidunnuksen suhteen olemme reippaan askeleen Ruotsia perässä. Länsinaapurissa – jonka eläinsuojelulainsädäntöä monet pitävät maailman edistyksellisimpänä – laki velvoittaa, että myös pihatossa asuvien lehmien on saatava laiduntaa kesällä vähintään 2 – 4 kuukauden ajan 6 tuntia päivässä”…
Muistan lapsuusajoilta lehmien vapaan elämän. Isäni ja äitini ( joka oli karja-assistentti) huolehtivat asiasta säästämättä työpanostaan. Oli lehmisavuhetkiä ja eläinten riemua. Lehmillä oli kaikilla nimet ja ne olivat persoonia, sekä perheenjäseniä. Jokaisella oli oma luonteensa, jonka opimme tuntemaan. Lapsilla oli nimikkolehmät. Minun lehmäni nimi oli Kalke.
Kirja on tärkeä monumentti suomalaiselle lehmälle.
Suurkiitos.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
