Vanhentuuko mobiili kymmenessä vuodessa?
Upea kirja mediakasvatuksesta
Mediametkaa! Osa 10 , toim. Maija Puska, PS-kustannus 2018
Luin jostakin aviisista, että paperisanomalehti on sukupuuttoon kuoleva laji. Kuulemma tilaajaluvut vähenevät humisten, jop 50 prosenttia aina valtalehtiä myöten. Itse käyn lukemassa maakuntalehteni ja helsinginsanomani sadan metrin päässä huoltikalla. Ei niihin jonoa ole. Kukaan ei ole enää kiinnostunut maakuntalehdestäkään, jossa on mainoksia 80% koko annista.
Mutta kun tämän kirjan tekijä sanoo, että mobiilikin, johon monet aikaansa seuraavat paperilehdet ovat siirtyneet, vanhenee kymmenessä vuodessa? Kännykätkin saastuttavat luontoa ja kuluttavat arvometalleja loppuun maapallolta.
Älypuhelimen yleistyminen on merkinnyt todellista vallankumousta. Tiedonvälitys on nopeutunut ja kansa on ottanut tiedon välityksen omiin käsiinsä. Älypuhelin on myös mullistanut mediasisältöjen kulutuksen, tuottamisen ja jakelun.
Todella mielenkiintoinen ja uusia näkökulmia avaava kirja.
Kasvatuksen saralla on huomioitava ennen muuta monikulttuurisuus. Monikulttuurisuus on osa suomalaista yhteiskuntaa, tahdoimme tai emme. Impivaaraan ei ole paluuta. Lapsia pitää opettaa hyväksymään erilaisuutta ja vähemmistöjä. Vanhat jäärät jotka etsivät haulikkoa pirtin seinältä, kun kuulevat vieraskielistä puhetta, ovat ikävä kyllä jo kohta kansanluokkaa, joka ajatuksineen kasvaa piankin koiranputkea. Nuoriso pitää opettaa suvaitsevaiseksi.
Tämä kirja on monipuolinen ja selkeä kannanotto asiaan, joka on totta nykysuomessa. Koulunjohtaja-aikanani kummeksuttiin kokeiluja, jossa luokan ainut oppikirja oli kännykkä. Nykyisin erilaiset tämänsuuntaiset visiot ovat jo arkipäivää. Nykykoulussa on paljon hyvääkin, vaikka vanhan kansan sanontaa lainatakseni ”paljon on silkkoa sisällä”. Naapurimaassamme Ruotsissa aletaan jo varovasti palailla lähimenneisyyteen, mitä tulee uusiin opetussuunnitelmiin ja koulutyön sisältöihin. Itselläni oli opettajana jo 70-luvulla neljä pääperiaatetta: luovuus, luonto, innovointi ja ihmisläheisyys. Näyttääpä siltä, että en tarvitse vieläkään hävetä noita teemojani.
Jouko Varonen
