Minna Maijala: Pirkko Lahti, Kuuntelija, Otava Kustannus 2022

Ymmärtäjä

Mielenterveystyön uranuurtaja

Minna Maijala: Pirkko Lahti, Kuuntelija, Otava Kustannus 2022

…” Arkkitehtuuri, sairaalassa esillä oleva taide ja vaikkapa äänimaailma olivat tärkeitä tekijöitä viihtyvyyden ja toipumisen kannalta…Tässä on tietenkin se ristiriita, että sairaalassa ei ollut tarkoituskaan viihtyä liian hyvin, koska järjestelmä perustui mahdollisimman lyhyihin sairaalajaksoihin”…

Pirkko Lahti on mielenterveystyön uranuurtaja ja tietää mistä puhuu. Esimerkiksi onnettomuuden tai kriisin ollessa akuutti ja pitkään sen jälkeenkin, suomalainen jättää sukulaisen tai ystävän yksin. Yhteydenpito loppuu kuin seinään. Ei käyntejä, ei viestejä, ei puheluita tai postia.

Suomalainen on silleen rakennettu.

Lahti kertoo kirjassaan miten yleiseen kulkuneuvoon tuli pellenpukuun ja -maskiin pukeutunut nuorukainen. Mikäs siinä, iloa pitää olla, hän ajatteli kunnes huomasi pellen poskille valuvat kyynelkarpalot. Lahti ei epäröinyt, vaan otti pojan käden omaansa ja piti kättä hellästi koko bussimatkan ajan.

Suomalaiset ovat tunnejäykkää kansaa. Esim. omassa suvussani on tapana sisarilla ja veljillä, että soitetaan vain kuolinpuhelut ja kyynelien aika on haudan reunalla.

Olen juuri itsekin tietynlaisessa käymistilassa, kun perheenjäsen joutui pitkäaikaishoitoon. Eipä yhteydenottoja kuulu tai näy. Se on periaatteessa suomalaisen perusluonteen syy.

Kun olin koulunjohtaja ja lapset vierastivat laulunkoetta  yksinlauluna luokan edessä, niin neuvoin, että ottakaa kavereita mukaan. Mie sitten kuuntelen kunkin kohdalla, että meneekö nuotilleen.  Olen kuullut lukuisia kertomuksia laulunkoetraumoista.

Jos oli voimistelutunti ja kuntopiiri, niin annoin lihavien ja ujostelevien kiertää vaikeat kohteet. Tiesin, että jos kaverit nauravat epäonnistuneelle suoritukselle, siitä jää ikuiset traumat ja liikuntakauhu.

Lahti tuumii kirjassaan, että mielenterveystyö on edistynyt ajoista, jolloin puhuttiin hulluista ja kajahtaneista. Nykyisin mielenterveyden hoito otetaan hienovireisemmin ja tämmöistä erityisryhmää ymmärretään yhteiskunnassa. Vanhakantainen ajattelu on vielä voimissaan arkikäytöksessä. Kerran hullu on yleensä aina hullu, varsinkin asenteissa.

Pidin kirjasta. Läheisyyden lämmön ja kontaktien tarpeen sekä kuuntelemisen tärkeyden korostaminen nousee siinä usein esille.

Kirjaa lueskelin useana iltana ja totesin että naiselämänkertojen tekijä Minna Maijala on tehnyt taas huisin hyvää työtä. Häneltähän on julkaistu mm. kirjat Minna Canthista ja Katri Valasta.

Kiittelen

Jouko Varonen

SARV:n jäsen