Valamon kävijöitä
Tarinoita Valamosta
Minun Valamoni, Tarinoita luostarista, toim. Annina Holmberg, Olli Löytty ja Taina West, Kirjapaja 2017
Kirjaa lukiessa muistuvat mieleeni omat matkani uuden Valamon luostariin. Niissä ei ikävä kyllä ole juurikaan tarunhohtoa. Mieleen ovat jääneet liturgiat, joiden aikana usein istuin ”talvikirkon” puolella ja yritin saada selvää resitatiivista, joka oli varovasti sanoen aika outoa. Kun oli syöty trapesassa ja maksettu 120e yöstä hotellissa, tehtiin tietysti kävely rantaan, jossa vaimoni on nuorena kokenut ikimuistiosia perheretkiä Valamoon. Itselleni Valamo näyttäytyi vähän puisevana paikkana. Matkamuistokauppa, pullisteli kalliita ikonien painokuvia ja muuta sälää. Hotellihuoneen rauhan rikkoivat venäläiset turistit, jotka polittivat seinän takana kuuluvasti vielä aamutunneille asti. Unta oli turha yrittää siinä hälinässä.
Kokemukseni Valamosta oli siis melkoisen proosallinen, mutta en toisaalta väitä, etteikö joku voisi löytää sieltä rauhaa ja hengen ravintoa. Kirja kertoo tarinoita, mm. venäläisten vanhan Valamon asukkaiden evakko-matkasta jään yli kohti Suomen kamaraa. Valamon ”aarteet” kuten ikonit ja kirkon kalustus yritettiin viedä myös Suomeen, mutta suurin osa siitä jäi itänaapurin haltuun.
Äiti-vanhani halusi kerran elämässään käydä vanhassa Valamossa, mutta matka taisi tyssätä sumuun, joka esti rantautumisen Valamoon.
Itse olen luterilainen ja kyllästynyt joskus pappien saarnoihin, jotka ovat täynnä yliopistossa opittua teologiaa. Olen joskus sanonut, että vanhan kansan papit, jotka antoivat elämänohjeita ja neuvoivat maatalouden asioita olivat pappeja isolla P:llä.
Kirja kertoo usein tarinoita Valamon kävijöistä, joilla on ennakkoluuloja Valamoa ja ortodoksisuutta kohtaan. Ja kuinka ollakaan, päädytään jutun loppupuolella ylimaallisiin kokemuksiin ja retriitin tuomaan sisäiseen rauhaan.
Hyvä kirja varmaan niille, jotka suunnittelevat matkaa uuteen Valamoon. Luulisin, että enemmän olisi vielä voinut karsia kultausta Valamon yltä, mutta on tietysti muistettava kunnioittaa niiden vakaumusta, jotka kokevat luostarissa ”suuria asioita” kenties saavat ainekset elämänmuutokseen.
Jouko Varonen