Tunteista ja tahdosta
Sekava kirja nuorille
Anne-Mari Jääskinen ja Sanna Pelliccioni: Mitä sä rageet, tunteita sikanaolosta sairaan siistiin, Lasten Keskus ja Kirjapaja 2017
”On tärkeää osata ilmaista oma mielipiteensä ja sanoa reilusti, jos ei halua jotain. Jos aina teet niin kuin muut haluavat, keräät sisällesi ärtymyksen aikapommia.”…
Kirjahan puhuu asiaa, mutta liian suorasukaisesti. Esim. omien tunteiden ilmaiseminen työpaikalla, vastoin sitä mitä muut, esim. pomo haluavat, tietää sitä, että on kohta epäsuosisuttu työpaikan häirikkö. Ennemmin suosittelisin sitä, että luovii mahdollisimman paljon ja varoo astumasta muiden varpaille, vaikka olisikin eri mieltä. Lähimmäisen huomioiminen on paljon tärkeämpää kuin oman itsen ja omien tunteiden häiritsevä esille tuominen.
Kirja, johon tutustuin iltapäivän ajan, tuntuu olevan hengästykseen asti tunnetta täynnä. Mieluummin luottaisin niihin kirjoihin, jossa kehotetaan keräämään hyvää oloa tuottavia asioita ja opettelemaan empatian kykyä ja suosimaan niitä elämässä. Näyttäisi siltä, että tämän kirjan tekijät eivät tunne käsitettä joustavuus. Joskus on nimittäin hyvä kätkeä omat tunteet ja se on viisautta, eikä suinkaan elämää hankaloittava asia.
Kirja on tehty sillisalaatti-tyylillä ja vie aikaa, ennen kuin siitä löytää jotakin jäntevää kokonaisuutta. Näyttäisi siltä, että kirjan tekijät ovat alan ammattilaisia ja tietysti ovat joutuneet erityyppisissä terapiaistunnoissa käsittelemään näitä aihepiirejä. En kuitenkaan tykkää kirjan agressiivisesta tyylistä joka paikoin horjahtaa lapsellisuuksiin.
Yhtenäinen kirja vaatisi selkeää jäsentelyä ja vähemmän taitollista sekamelskaa. Nuori voi entisestään ahdistua tällaista teosta lukiessaan. Joissakin piirrossivuissa kirja lähestyy jopa pikkulapsille sopivaa esitystapaa.
”Meissä liikkuu lukuisia tunteita päivän aikana. Rajansa kuitenkin kaikella – tunteita täytyy päästää ulos, sillä jos niin ei tee, keho voi oireilla kipuiluna, levottomuutena ja ahdistuksena.”…
Niinhän se lienee, niin kuin kirjan tekijä sanoo, mutta esim. nuorten kohdalla tunteita päästetään nykyisin ulos niin että veri tirskuu. Hillitty käytös olisi parempi ohjenuora nykynuorille. En tykännyt myöskään kirjan yleisilmeestä, jolla on yritetty kosiskella kaiketi ADHD-tyyppisiä nuoria. Pikemminkin kirja herättää hilpeyttä nuorissa joita kaiketi keski-ikäinen tekijäkaksikko kosiskelee raflaavalla esitystavalla ja yliampuvalla tyylillä.
Jouko Varonen
