Mummo liekeissä
Riemastuttavaa elämänoppia
Anni Nykänen: Mummo 5, Sammakko Kustannus 2018
Päivä kerrallaan on elettävä. Sopii ottaa ilo irti. Jos vanha kehno tarjoaa luisia sormiaan, niin lyödään ylävitoset. Lappeenrantalaislähtöinen Anni Nykänen on saanut lanseeraamansa Mummon jatkoajalle. Huikeaa on meno. Ikätoverien kanssa nautitaan ja naureksitaan vanhuuden tummille kliseille.
Vietetään aikaa uimarannalla makoillen. Rapsitaan kännykkäkuvia. Hoidellaan symppis-kissaa, omaa sydänkäpystä. Mummo jopa aikoo pääsiäisenä maalata vaarin munat, mutta pappa tuumii, että olipa pasha-vitsi taas kerran. Kissa käy isomalla tarpeella mämmilootaan ja vaari tuumii, että hapanta mämmiä. Mummokos kuittaa: – Lisää vain kermaa, kyllä se siitä.
Lappeenrantalaismuorit tutustuvat tietysti myös Hynyseen, vaikka Jouni tuumii, että perkule mummot.
Että mitä. Ihailtavaa on Nykäsen luovuus ja viisaus. Mummo, joka on kyllä melkoisen karu naamavärkiltään, tulee varmaan olemaan vanhainkodin ilopilleri, kuten elokuvan Opri aikanaan.
Kiva on Nykäsen näkökulma vanhuuteen. Joskus olen arvellut, että vanhustenhoidon ongelmatkin ovat kiinni vanhuksista itsestään. Jos he jaksavat olla jurnuttamatta vaivoistaan, niin takuulla hoitokin pelaa. Sitä saa mitä tilaa. Niin nuoren kuin vanhankin on kuunneltava muita, annettava positiivista palautetta ympärilleen.
Naureksin mummon metkuille. Nykänen tarjosi vinkkejä ikääntyvälle kriitikollekin. Vanha äitini tapasi sanoa:
” Olispa entinen aika ja nykynen mieli.”
Niin se on. Nykänen oivaltaa oikein. Elämäntaidon oppii usein vasta vanhana. Nuorena lyödään päätä seinään.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen