Mustalaisromantiikkaa Valitut Palat

Romanimusiikkia

Reissun päältä leirinuotiolle

Mustalaisromantiikkaa, 4CD, Valitut Palat 2018

Minulle tulevat kotimaisesta mustalaismusiikista mieleen muutamat yhtyeet ja solistit. Näistä kuumimpina niminä ovat Hortto Kaalo, jonka bassolaulajasta Marko Putkosesta olen kuullut yhtyeen olleen monta mieltä, ennen kuin hänet otettiin onneksi mukaan. Itse diggaan Markoa ja kaunisäänistä tenoria Feijaa. Sitten tulivat Pelimannet, joiden tie oli täynnä monttuja ja ongelmia, niinkuin entinen kylätie rospuuttoaikaan. Mutta Pelimannet tekivät hyviä levyjä ja heidän musiikkinsa tempaa todella mukaansa. Itse asiassa se on musiikillista ilotulitusta. Sen jälkeen mustalaismusiikkia ei juuri erottanut muusta kuin siitä, että laulajilla oli pientä romaniaksenttia. Iskelmiä lauleltiin välittämättä perinteistä. Rainer ”Raikku” Friman takoi kultaa rytmikkäillä lauluillaan ja samaan maineeseen ylsi vähän aiemmin Taisto Tammi, josta tuli todellinen kansansuosikki.

Amadeus Lundberg, Markus Allan, Dimitri, Sebastian Ahlgren, Saska Helmikallio, Anneli Sari ja kumppanit pitävät lippua korkealla vielä 2000 – luvulla. Ehkä romanien musiikki on lähentänyt heitä valkolaisten  kanssa. Ainakin tangokuningas-titteleitä satelee.

Kuuntelin levyä monena iltana ja mieleeni tulivat ne illanistujaiset joita vietettiin lapsuudenkodissani maalla. Isä oli ”hyvä isäntä” ja piti huolta kiertolaisista. Laulu raikui ja jotkut puheet eivät tainneet olla lapsille sopivia, mutta nehän ne meistä kiinnostavia olivatkin. Vielä piti vaihtaa hevosia ja maksaa hyvät ”välirahat” ja ottaa harjakaisiksi fingerporilliset. Lähtiessä romanit jättivät kerrankin magnetofonin ”lainaksi” ja sinne oli tallennettu mustalaismusiikin ja -elämän kirjo siltä ajalta.

Edellä kerrottu osoitukseksi siitä, että tavallaan imin tämän musiikin itseeni jo lapsena. Vielä aikuisena nuortenkirjailijana muistin lapsuuden kokemukset ja tein kirjan romanityttö Rositasta.

Levykokoelma on aarre. Se on osa suomalaista kansanperinnettä. Olin hyvin liikuttunut tästä koosteesta. Mieleen jäivät jo muinoin Hortto Kaalon laulun sanat: Miksi ovet ei aukene meille onko rotumme syytä tää?”

Jouko Varonen