Mystiset hattivatit ja muumiperhe

Jäljittelemätöntä muumien luojaa

Muumipeikko Hattivattien saarella, Tove Jansson, Cecilia Davidsson, Alex Haridi, Cecilia Heikkilä, Tammi Kustannus 2021

Tove Janssonin alkuperäistekstiä kun lukee, niin mukaan kömpii monenmoisia efektejä muumimestarin sielunmaisemasta. Niinpä tämä Muumilaakson kertomuksia – teoksesta napattu juttu näyttää lukijalle heti arvokkaat puolensa. En yhtään ihmettele sitä, että tietty sukupolvi on koukuttunut Muumilaakson tunnelmiin: iloon, pelkoon, hyvään oloon, kateuteenkin tai vaikka onneen. Kaikki on saatu mahtumaan selkeänoloiseen tekstiin.

Muumiperhe menee saarelle, kun tuuli tuo mereltä mukanaan purjeveneen kuin tilauksesta. Mutta ah ja voi. Sattuvatten saareen, jossa hattivatit, nuo persoonattomilta vaikuttavat, pötköoliot pitävät tapaamistaan. Ja kun heidän kulttiesineensä, kultainen kompassi, sattuu tarttumaan muumien vaatteisiin, niin sittenpä ollaan melkein pääsemättömissä tästä hiljaisesta ja aavemaisesta laumasta. Kas, kun he osaavat antaa myös sähköshokkeja viholliselleen.

Kirjaston lastenosaston hoitaja jutteli kanssani ja sanoi, että ikävä kyllä nykyisinä aikoina alkavat kirjat hävitä taistelussa kännykkäörkkejä vastaan. Kas kun niiden kanssa voi itse tehdä jutusta semmoisen kuin mielii.

Niin tai näin. Mobiilit sikseen. Wanhan kriitikonrentun mielipide on että härpäkkeet eivät voita koskaan kirjaa jossa lukija voi värittää juttua ja maailmoita oman henkilöhistoriansa läpi tai saada positiivista vahvistusta vaikeissa elämänkohtaloissa. Terapeuttisia ovatten wanhat kunnon kuvakirjat.

Usein elän impulssien varassa elämääni, kuten monet muutkin lastenkirjailijat. Muutenhan taidetta ei syntyisi. Tämäkin muumikirja nosti minut luovalle levelille ja semmoinen vaikuttaa jopa arjen asioiden ratkomiseen.

Niinpä niin, se on pienestä kiinni.

Jansson kun heitti käsiverkon, niin aina siinä potkiskeli paistikarkeaa saalista. Toven kaltaista neroa ei löydy vuosisatoihin. Kun hän kirjoittaa, hän samalla maalaa rivien väliin tunneilmaston mielensä mukaan aina pelosta pohjattomaan riemuun

Otan hatun päästä.

Tove oli taikuri ja verbaalinero.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen