Kun perhedramatiikka muuttuu koomiseksi
Isä syyllinen – kukas muu
Nina Wähä: Perintö, WSOY
Monet lapset ovat oppineet vuosien varrella ihailemaan äitiään. Mennään jopa niin pitkälle, että aletaan painostaa äitiä eroamaan isästä. Kun lapset varttuvat ja isä haluaa elellä äidin kanssa ilman heidän passaamistaan, otetaan mukaan rajummat otteet. Lapset kun tarvitsevat rahaa ja olisi kiva saada vaikka ennakkoperintöä, tai poistaa isän osuus perintörahoista kokonaan. Kukaties laittaa isä laitoshoitoon ja pistää rahoiksi.
Suomalaista miestä ei näy kukaan ymmärtävän. Naisille keksitään kaikenlaisia Metoo – juttuja mutta mies joutuu turvautumaan viinan suomaan euforiaan. No tottakai ukkoporukoissa, joista saa vähän ns. psykiatrista lähihoitoa, tulee ymmärtämystä, mutta siellä ei saa sylkäistä lasiin. Ja silloin ovat valtit perheen naisten käsissä. ”Se halavattu tekee mitä vain viinapäissään.” Isältä, perheen huoltajalta, ovat silloin vitsit tosi vähissä.
Tämä johdanto vain siksi, että itselläni on empiiristä kokemusta ja joka toisella isällä lienee, varsinkin semmoisilla, joilla on typerät lapset ja itsellään joltistakin menestystä. Heillä on taipumus joutua lastensa rökittämäksi, jopa kirjallisilla tuotteilla. Kari Tapion poika julkaisi muistaakseni ilkeän kirjan isästään ja samaa linjaa jatkoi Jörn Donnerin hutilaukaus. Eipä heidän kirjoistaan ole paljon kuultu alkuhässäkän jälkeen. Rahaa yrittivät haalia isänsä häpäisyllä.
Että mitä. Nina Wähä voisi mieluusti kirjoittaa vähän h:n päälle, tornionjokelaisittain, niin kerroin tähän isänvähättelykirjaan olisi paljon kovempi. Kaikki rakastavat sen seudun murretta ja pohjoisen elämäntavan karuja kuvauksia. Mestari Timo K. Mukan haamu keikkuu tämäntyylisten tekstien yllä.
On niin kiva lukea, kun perheen isä, kaiken mahdollisen yritettyään killuu kaulakiikussa männyn oksalla.
Perheessä on monta lasta. Heidän vaiheistaan kerrotaan melkoisen suorasukaisesti tämänkertaisessa isänhäpäisykirjassa. Kyllähän viisisataasivuinen opus antaa mahdollisuudet monenlaiseen virittelyyn.
No lueksin kirjaa ja totesin, että Wähä, joka kirjoittelee ruotsiksi, on verbaalisti lahjakas, mutta taipuvainen tuonne lukijaystävällisten ja populaarien lukuromaanien genreen päin.
Kiitos ja anteeksi Nina Wähä
Pirun hyvän vuodatuksen teit
Jouko Varonen
SARV:n jäsen