Nolo elämäni, Olisinpa bilehile, WSOY Kustannus

Nikki-tytölle aina tapahtuu

Takuuvarma tytönheitukoiden samaistumiskirja

Rachel Renée Russell: Nolo elämäni, Olisinpa bilehile, WSOY Kustannus

No jopas nyt jotakin. Nikki ihan meinaa tunkea harmillisen pikkusiskonsa jätesäkkiin ja jättää kaupungin siisteysauton korjattavaksi.

Tietysti geomerian kokeet menevät pieleen, kun tulevat tanssiaiset Brandonin parina vievät valmistautumisen paremminkin sekunneiksi kuin tunneiksi. Siinäpä sitä on kokeen arvosanassa melkoista säikkyä isukille.

On nuorella tytöllä monenmoista koettelemusta. Kun tätä kirjaa lueskelin, niin tuumin, että ei ole helppoa, kun pitäisi käydä koulua, mutta poikaystävähuolet pukkaavat päälle vieden kaiken keskittymiskyvyn.

Sinänsä Nikki tytön sekoilut ovat tuttua kamaa monille samanikäisille. Teini-ikä on usein rasittavampaa ja kuluttavampaa, kuin moni aikuinen arvaakaan. Pitää tarkata poikaystävän ilmeitä ja eleitä, että ei kai se vain ole jo kääntämässä selkää ja ihastumassa noihin muihin ympärillään pörrääviin naisenalkuihin. Ja koulukiusaasaajakin löytyy poikien joukosta. Lieneekö Mackenziekin toisaalta vähän kateellinen poitsulle, joka on napannut Nikki-tytön jonkinlaiseen rakkaudenharjoitteluun.

Sitähän se on harjoittelua tosi elämään tuo pintatyttöjen teini-ikä. Ja poikien kimpussa pitää olla kouluelämässä enemmän kuin konsanaan oppikirjojen. Tunnenpa semmoisiakin typyköitä, jotka jättävät oppikirjat syrjään, kun pitää hermoilla tulevien luokan juhlien tiimoilta tai rasittaa psyykeään poikahuolilla.

Siinä sitä ollaan matalaliidossa ja kun tulee sitten koulun kevätjuhlan aika, niin isukille pitää viedä se kuuluisa paperi, josta perheenpään ilme mustuu. Joku isä ei suutu, vaan sanoo, että kovastihan sinä yritit, nyt pitää vain keskittyä luokan tuplaamiseen. Ja sama ryyläkkä jatkuu poikien kanssa.

Kirja antaa tosiaan paljon mahdollisuuksia samaistumiseen ja opin saamiseen samantapaisiin tilanteisiin. Jos ovat tytöt vähän stereotyyppejä samantapaisista tyttökirjoista, niin ei se ole kirjan vika. Tämäkin kirjasarja voi tarjota lohtua, kun elämä murjoo jonninjoutavilla ja liian aikaisilla poikaystävähuolilla sun muulla.

Pojat ne vain naureksivat kun tytöt hössöttävät.

Tytöillehän tämä kirja on suunnattu ja tehty niin hyvin ja helppolukuisesti, että julmat painosluvut tärähtävät tilastoihin.

No loppuu se pojilta naureskelu, kun nämä samaiset tytöt 18 ikävuoden kieppeillä saavat tukevan niskalenkin tulevasta pehmomiehestä Rachelin opeilla ja  ilmoittavat että nyt uusi elämä on syttynyt sisälläni. Miesten iskennässä kun tytön on oltava viekas kuin kettu ja usein rehellisyyttäkin kaihtava.

Elämä on taistelua pienestä pitäen.

Voi pirskales.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen