Hauskaa kekkostulkintaa
Kekkonen ei kuollutkaan
Pekka Seppänen: Nyman, Otava 2018
” Jouduin usein vastaamaan kysymykseen, kuka edeltäjistäni on eniten vaikuttanut omaan toimintaani. Jouduin aina vastaamaan, että Paasikivi. Kun oli tämä Paasikivi-Kekkosen linja, joka kyllä oli vain minun presidentinvaalikampanjaani varten keksitty termi.”
Kirja Kekkosesta, joka ei kuollutkaan, vaan seurasi aitiopaikalta omia hautajaisiaan Nyman-nimisenä miehenä, on jonkinlainen nykyajan näkemys kekkos-kauden taphtumista ja Kekkosen ”omista” mielipiteistä, jotka eroavat tietysti hänen julkisista kannanotoistaan ja tekemisistään.
Ylioppilaskunnan laulajien jäsen, joka lähtee etsimään paikkaa missä voisi toimittaa pienemmän tarpeensa, joutuu sattumalta kasvokkain ilmielävän Kekkosen kanssa joka seurailee huvittuneena omia hautajaisiaan Nyman-nimisenä. Mies saa myös tehtävän koota nämä Kekkosen ”oikeat” ajatukset kirjaksi ja sen hän myös toteuttaa, kertoillen samalla omasta nuoruudestaan.
Kirjan kiinnostavimman osuuden muodostavat Kekkosen ruutupaperille kirjoittamat ”muistelmat” ja kannanotot nykyajan ja lähihistorian politiikkaan. Ruutupaperiosuuksissa saavat selityksensä kekkoseen liittyvät myytit, joita on kansan suussa huomattavasti varioitu. Mm. kertomukset Kekkosen kalastusmaneereista selostetaan tarkkaan ja Nyman kertoo, että toden totta hän sai parhaat saaliit, kun hän jaksoi kalastaa puolta pidempään kuin muut, jotka menivät hörppimään eväitä tuskin aloitettuaan.
Ruutupaperimuistiinpanoissa on pyritty esittämään uutta Kekkos-tulkintaa ja tietysti siinä on joskus onnistuttu ihan kutkuttavasti, vaikka jutustelu ei kovin paljon eroa sensaatiolehdistön ja -kirjojen kansan maustamasta annista. Lueskelin kirjaa iltapuhteen ja totesin, että Pekka Seppänen, joka on hankkinut kannuksia mm. Taloussanomien päätiomittajana ja Helsingin Sanomien kolumnistina, on ihan taitava sanankäyttäjä. Joskus pidin jutustelua kyllä väsyttävänä keksittyjen kekkos-anekdoottien kokoelmana.
Jouko Varonen