Kaikki tieto ei ole vapaata käytettäväksi
Iformaatio-oikeuden asiantuntijan seikkaperäinen teos
Tomi Voutilainen: Oikeus tietoon, Informaatio-oikeuden perusteet, Edita Kustannus 2019
”Informaatio-oikeuden sääntely vaikuttaa lähes kaikkiin yhteiskuntamme toimintoihin sekä yksilön päivittäisiin oikeuksiin.”
Joskus potilaalta kysytään ns. ”suostumusta” sairaustietojen julkaisuun. Tämä saattaa tapahtua puolihuolimattomasti, kun potilas ei oikein ymmärrä mistä on kysymys.
Tuttua on myös se, että internetin käyttäjältä napataan henkilö- ja yhteystietoja tuosta noin, vaikka päähenkilö luulee vain osallistuneensa vaarattomaan kyselyyn.
Perusperiaate lienee, että viranomaisilla on vaitiolovelvollisuus. Kuitenkin esim. julkkisten joutuminen tekemisiin poliisin kanssa ”vuotaa” tuossa tuokiossa kohulehtiin, eikä jälkeenpäin kysellä kuka on vuodon takana. Ehkäpä poliisimies on ollut rahan puutteessa.
Jopa henkilötunnuksen käsittelyssä pitäisi olla hyvin varovainen. Sitä ei sovi antaa kenelle tahansa. Vielä pahempi moka on kysymyksessä, jos antaa pankkitietojaan hyväuskoisena muiden käyttöön.
Työelämässä, varsinkin jos on tekemisissä sairaiden, vanhusten tai lasten kanssa olisi oltava hyvin tarkka. Säännöt sanovat, että esim. sairaustiedot ovat ehdottoman salaisia. Semmoisen mokan tekijä huomaa pian olevansa pätkätöissä kaupan kassalla, eikä osastonhoitajana suuressa sairaalassa.
Silti tapahtuu paljon rikkomuksia, jotka usein painetaan villaisella. Kas kun poliisilla on esim. tapana laittaa ”ö-mappiin” kaikki pienemmän ja keskitason rikkeet aina lievistä pahoinpitelyistä lähtien, kun yhteiskuntamme on täynnä vääryyksiä. Ihmisen turva on siis monesti minimaalista Suomenkin kaltaisessa maassa.
Ennen vanhaan tieto levisi juoruämmien ja kylän kiertelijöiden kautta, eikä koira perään haukkunut. Nykyisin tietoturvaa säännellään tarkemmin, mutta porsaanreikiä löytyy kosolti.
Mutta asiaan. Tämä seikkaperäinen teos soveltuu hyvin esim. oikeustieteiden opiskelijoille, mutta myös tiedosta kiinnostuneelle tavalliselle tallaajalle. Nykyinen yhteiskunta sosiaalisine medioineen on niin monimutkainen käsiteltävä, että Itä-Suomen yliopiston dosentti Voutilainen on ollut todellisen asiavyöryn kimpussa. Niinpä vähemmän lukijaystävällisesti taitettu ja lakikirjakielinen opus on paisunut melkein 700-sivuiseksi.
Alan opiskelijalle se on kova pala ja monta ravintelireissua pitää jättää tekemättä, että ehtii tutustua tiiliskiveen erinomaisen arvosanan tasoisesti.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
