Kulttuurihenkilön mielenmaisemia
Koukuttavaa sekahedelmäsoppaa
Olli Sarpo: Sisäolennoista, Reuna Kustannus 2020
– Tämän päivän ihme oli, jos heräsit. Nauti siitä täysin siemauksin.
– Minä olen, itseni ruhtinas. Huomattava varallisuuteni suo minulle etuuksia ja vapauksia, jollaisista useimmat eivät saata edes unelmoida.
– Oleminen on hirmuista ristiriitojen aallokkoa.
– Eilinen päivä oli suuri seikkailu, joka sinun oli kohdattava. Halusitpa tai et.
Lueksin Sarpon kirjaa aamutuimaan, kun livahdin vaimon vierestä työhuoneen taiteilijaystävien koristamaan miljööseen. Katselin teosta, tutkailin ja mietiskelin. Sarpo tuntuu olevan monisyinen mies, jonka jutut vaihtelevat aina tupakansavuisen ukkokerhon tunnelmista taiteilijoiden tapaamisiin kulttuurimiljöissä, tai juoppoputkan kusenhajuisista hetkistä dominoivan opettajan henkiseen pasahtamiseen, puhumattakaan kirjeestä 16 – vuotiaalle ja jutusteluun monotonisen neiti ajan kanssa.
Että mitä. Näyttää Sarpo olevan semmoinen ikääntyvä henkilö, jolla on kertynyt koettua aikamoisen trilogian verran mielen tuhatteraiselle kovalevylle. No niitä on soma purkaa luettavaksi, vaikka tämmöisten pienproosakirjojen muodossa.
Ensin arvelin, että joskohan osaan Sarpon usein hieman harmaasävyisiin juttuihin suhtautua ihan oikein tai niitä lähestyä niiden vaatimalla pieteetillä. Mieleen hiipi oma todellisuus ja se, että meitä elämän riipomia oman mielen ruhtinaita riittää.
Itse tunnen kuuluvani Ollin jengiin kun käyn psykiatrisilla istunnoilla R-kioskin ukkorinringin pakeilla päivittäin. Lipitetään kahvia ja joskus antaudutaan hiljaisempina päivinä kahdenkeskiseen järisyttävään psykoanalyysiin ihan syvissä vesissä. Huikataan lähtiessä, että näistähän ei sitten kerrota.
Ratevan kirjan on Sarpo tehnyt.
Lähden tästä, halavattu.
Kivat sulle Olli.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
