László Martónin upea teos
Valokuvat kertovat
László Martón: Pääkadun varjot, Aporia kustannus
Hätkähdin tämän teoksen tiivistä taittoa. Lukuja tai kappalejakoja ei ole. Teksti soljuu pienellä fontilla ja vaikeaselkoisesti. Pitihän kirja lukea ja kun lukemiseen pääsi sisälle, niin kohta valottui myös kertojan luoma teemasto.
Pieni kylä Unkarissa 1930- luvulla, ihmisten arkista elämää, sukupolvien ketju. Mutta joidenkin kohdalla ketju katkeaa holokaustin takia. Kirjan henkilöitä on kuvattu valokuvaamossa, paikassa, joka tuhoitui negatiiveineen, mutta kirjailijan mielikuvitus paikkaa sen, mikä henkilöiden ulkonäon tuomasta habituksesta jää puuttumaan.
Kirja on mielenkiintoinen, runollinen ja mietelmien täyttämä. Vaatii todella viitseliäisyyttä tutustua tähän teokseen, joka on aarreaitta, kun siihen pääsee sisälle.
Lázló Márton ( s. 1956) on verbaalisti lahjakas kirjailija, joka ei välitä tavallisista romaanien maneereista. Hän vaatii lukijalta paljon, mutta korvaa sen moninkertaisesti. Márton tunnetaan Unkarissa sekä kirjailijana, että kääntäjänä. Hän on kirjoittanut parikymmentä romaania, kääntänyt jopa Martti Lutherin kirjeitä ja Goethen Faustin.
Tällainen vähemmän lukijaystävällinen ja vaativa teos tietysti saa vain kapean kohderyhmän lukijoikseen. Kirjailijalta on aiemmin käännetty suomeksi novelli Mitä näit ja kuulit.
Täytyi ihan jaksottaa lukeminen useammalle päivälle ja tarttua helpompiin makupaloihin. Mutta kriitikon kuntokouluni käyneenä en toki jättänyt teosta niin helpolla. Iäkkäämpi väestö tarvitsisi varmaan suurennuslasin lukiessaan tätä tiukkaan taitettua kirjaa.
Itselleni riittivät vahvat pluslasit. Ehkä Martónin viivyttelevä ilmaisu tarvitsi enemmän myös taitollista tilaa ja niksejä noustakseen omalle tasolleen.
Jouko Varonen
