Loch Nessin hirviöstä suomalaisiin järvipetoihin
Mielenkiintoista luettavaa kummajaislegendoista
Päivi Laitinen: Outojen otusten jäljillä, tutkimusretkiä lumimiesten, vesihirviöiden ja muiden merkillisten olentojen maailmaan, Tammi Kustannus 2021
Onhan näitä hirviölegendoja. King Kongiin ennen moni uskoi, mutta lienee ollut vain Hollywoodin porukoitten nerokas keksintö.
Sama se oli frankensteinin suhteen. Joskus pukataan esille avaruuden olentoja, kuten alienit, joiden verikin on keltaista, hyvin syövyttävää happoa.
Mutta iisalmelainen Päivipä on kiinnostunut erikoisista ihmisistäkin, kuten edellisessä kirjassaan Reissunaisia, jossa kerrottiin naismatkailijoista.
Tässä kirjassa perehdytään mm. lumimiehiin, isojalkoihin, Sumatran pikkuihmisiin, Loch Nessin hirviöön, suomalaisiin järvihirviöihin, Brittein saarten kummituskissoihin, Ruokolahden leijonaan, hirmuliskoihin, merihirviöihin, mongolialaisiin kuolemanmatoihin.
Kyllähän niitä kummajaisia maailmaan mahtuu. Kautta aikain sirkukset ovat kiinnostuneet palkkaamaan kääpiömäisiä pikkuihmisiä ja niinpä vain Bond-filmien tekijätkin nappasisivat 120 – senttisen Herve Villechaizen pahisten puolelle. Roger Moore kertoili, että Herve oli seksimaanikko ja makasi filmien kuvausten aikana 120 naisen kanssa. Et sillei.
Kirjan tekijä on tehnyt ihan tarkkaa työtä. Niinpä hän kertoilee mm. Ruokolahden leijonasta tähän tapaan:
…”Yksinään työskennelleen miehen päivä oli sujunut niin normaalisti kuin nyt työpäivät yleensä sujuvat, mutta hieman ennen puoltapäivää tapahtui jotakin epänormaalia: Auvisen eteen, noin kahdenkymmenen metrin päähän, asteli arvokkaasti naarasleijona. Iso kissa ja metsätyönjohtaja tuijottelivat hetken toisiaan silmiin”…
Itse vietin leijonabuumin aikaan päivän Ruokolahdella kameroineni. Paikallisessa baarissa kaljaukot innostuivat ja hihkaisivat toimittajalle: – Myö kävästään baarista ketsuppipullo. Töhrit sillä naamasi veriroiskeille ja tulet näkösälle tuolta metsänrajasta pöllämystyneenä leijonan kohtaamisesta. Myö otetaan siusta kuva, niin saat lehteen kunnon jutun. No mojovan jutun tein kyllä. Paikallisten kanssa oli kiva jutella. Joensuun maakuntalehti juttuni julkaisi.
Mutta asiaan. Tämmöiset kirjat ovat todella makupaloja. Itse kirjoittelen tätä sepustusta aamutunneilla. Saa nähdä, kun menen peiton alle neljän aikaan aamusta, että kömpiikö viereeni itse Fidzin merenneito, josta kirjassa myös kerrotaan vinkeitä makupaloja.
Kertakaikkiaan. Ihan, halavattu, iho meni kananlihalle yön kukkujalta. Oishan sitä toisaalta sopinut livauttaa kirjaan kuvasivu noista kummajaisista, vaikka napakoita piirroksia. No onhan kansi kyllä onnistunut kuva-anniltaan.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
