Pirkko ”Pii” Kolbe
Legendaarinen pakinoitsija
Tissuttelu vei kunnon
Laura Kolbe: Nykyajan nainen, Kirjapaja 2016
Pitkko ”Pii” Kolbe tuli tunnetuksi Helsingin sanomien pakinoitsijana. Piin pakinat olivat joskus pikkutuhmiakin ja tietysti Pirkon elämässäkin oli monenmoista, joka stimuloi näihin juttuihin.
Laura Kolbe, Pirkon tytär, on Euroopan historian professori Helsingin yliopistossa. Hän on myös kirjoittanut teoksia historian ja kulttuurin aihepiireistä.
Kirjan ”täyteen ahdettu” taitto antaa lukijalle aavistuksen, että kirjoittajalla ei ole ollut helppo lähestyä aihettaan. Ainakin Pirkon alkoholin käyttö ja avioliiton säröisyys antavat näkökulmaan äitisuhteen luonteesta. Pirkko kun viihtyi kosteissa illanistujaisissa ja käytteli surutta niin lääkkeitä kuin viinaa.
” Oliko äiti alkoholisti? ” Ei” vastaan, mutta hän joi paljon.Oliko hän lääkkeiden väärinkäyttäjä? ” Ei”, totean, mutta hän söi paljon lääkkeitä, monenlaisiin vaivoihin. Alkoholi herättää edelleen vahvoja tunteita, se on suomalaisen yhteiskunnan Akilleen kantapää, heikkous ja haitta samalla kertaa. ” …
Jotenkin koen kirjaa lukiessa, että kirjoittajan äitisuhde oli hivenen ulkokohtainen ja vailla rakkautta. Toimittajan työ on kuluttavaa, ja siinä perhe, jopa aviomies jää usein kakkoseksi. Pirkkokin päätyi avioeroon, kun miehellä oli jo toinen perhe valmiina. Sekä isä, että äiti olivat kovia menemään, monenmoisiin tilaisuuksiin, joista ei välttämättä aina kärsinyt puhua. Aviomies oli saksalaistaustainen, mutta Viipurissa syntynyt ekonomi Boris Kolbe. Kun molemmat puolisot olivat suhteellisen sanavalmiita, joutui Laurakin todistamaan sanan säilän kalsketta.
Kirja alkaa viimeisellä kohtaamisella äidin kanssa. Laura Kolben tapana oli kommunikoida äitinsä kanssa siivoamalla huoneita ja hajanaisia lehtikasoja. Niin hän teki nytkin, mutta huomasi äitinsä silmistä jotakin peruuttamatonta.
Joskus elämänkertakirjoissa tapahtuu pientä harhaa. Kokonaisuus unohtuu, kun kirjoittaja, joka on päähenkilön lapsi, ei voi erottaa henkilöhistoriaansa päähenkilön elämäntyön kuvauksesta. Se vähän väsyttää tässä teoksessa.
Jouko Varonen
