Punapakolaisten uusi kotimaa
Vireästä neuvostoyhteisöstä vainon kohteeksi
Ossi Kamppinen: Palkkana pelko ja kuolema, Neuvosto-Karjalan suomalaiset rakentajat, Docendo-kustannus 2019
Kun kansalaissota oli käyty ja uusi vaihe suomalaisten elämässä aloitettiin, jäivät jäljelle monet työtä ja toimeentuloa vailla olevat punaiset. Myös amerikoissa oli lamakausi ja suomalaisilla huonot ajat. Lisäksi Venäjän Karjala oli sopiva paikka monille loikkareille, jotka halusivat vakaata toimeentuloa. Sitä tarjosi näille kaikille Säde-yhteisö, joka perustettiin Karjalaan mm. nuoren neuvostoliiton tarpeita ajatellen.
Suomalaisyhteisön kukoistus kesti parikymmentä vuotta (v. 1920 – 1930).
Kirjan tekijällä on ollut myös mahdollisuus haastatella ikääntyneitä yhteisön jäseniä, jotka jäivät henkiin Stalinin vainoista ja teloituksista.
Puutavaraa riitti vientiin. Käyttöön saatiin kanadalaismallisia metsätyövälineitä. Maatalous kukoisti. Säde-yhteisössä toiminut, agronomi Ivan Petrov kirjoitti jopa kirjoja kollektiivisen maatalouden järjestämisestä. Yhteisö oli vireä ja edistyksellinen. Teollisuuskin veti hyvin. Suomalaisia oli porukassa parikymmentätuhatta.
Mutta sitten tuli Stalinin suuren terrorin aika ( v. 1937-1938). Vainoja, teloituksia, väkivaltaa. Suomalaisyhteisö hajosi.
Kirja on vaikuttava. Se sisältää positiivista ”pöhinää” ( saatiin omat kodit, suomenkielisiä sanoma- ja aikakauslehtiä ilmestyi, tehtaita ja voimalaitoksia rakennettiin, asukkaille tarjottiin viihdettä, jazz soi Petroskoin ravintoloissa, olot tehtiin mukaviksi).
Kirjan tekijä on saanut autenttista tietoa. Antti Tuuri ehti toki ennen vähemmän autenttisella kirjallaan ”Ikitie” ( joka on myös filmattu).
Kyseessä on ainutlaatuinen teksti- ja kuvadokumentti. Luin uutta ja mielenkiintoista tietoa kiinnostuneena. Tulipa sekin aukko historiantietoudessani paikattua.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
