Papujen voimalla, Docendo-kustannus 2018

Diabetes, pavut ja kuntoilu

Vinkkejä diabetespotilaille

Lars-Erik Litsefeldt & Patrik Olsson: Papujen voimalla, Uudista terveytesi voimannuttavalla ravinnolla, Docendo 2018

Kirjan tekijät lähestyvät diabeteksen kotihoitoa uudella tavalla. Pavut ovat heidän mukaansa tärkeitä diabeetikon ruokavaliossa, tietysti myös liikunta ja kunnosta huolehtiminen. Kirjoittajat puuttuvat myös painon pudotukseen joka on ikäihmisillä vaikeampaa kuin nuoremmilla. Ylipaino kuitenkin vaikeuttaa diabeetikon tilannetta ja saattaa jopa aiheuttaa kakkostyypin diabetestä.

Kirjan tekijät olivat ennemmin syöneet vähähiilihydraattista ravintoa, mutta kun he lisäsivät ruokavalioon pavut alkoi ylipainossa ja verensokeriarvoissa tapahtua suotuisaa kehitystä.

Tietysti tarvitaan myös liikuntaa ja kuntosalia. Niinpä kirjassa annetaan kuntosaliohjeita. Kirjailijat ovat sitä mieltä, että kolme kuntosalipäivää viikossa riittää. Välillä pitää eri lihasryhmien antaa ”levätä”. Yleensä kirjoittajat suosivat vähäkestoisia harjoituksia suurella rasituksella. Itse olen kuullut, että pienellä rasituksella tehdyt harjoitukset jotka ovat suhteellisen pitkäkestoisia ovat parempia. Tässä kirjassa neuvotaan jopa pari minuuttia kestäviä harjoituksia ”täydellä” teholla. No asiantuntijaa täytyy uskoa. Minä uskoisin myös omalla kohdallani kuntosaliohjaajan neuvoihin.

Dibetespotilaan ruokavaliossa on kirjantekijöiden mukaan joskus korjattavaa. Esim. leivän suhteen yksi viipale päivässä on sopivampi kuin 3-4. Toisaalta nykyisten metodien mukaan esim. korvapuusti kahvin kanssa voi joskus olla paikallaan. Mutta liika makea on liikaa.

Yleensä ottaen jopa 80% kakkostyypin diabeetikoista lihoo. Rasvasolut voivat kasvaa ja yhdessä ne voivat käsitellä valtavia sokerimääriä, jotka varastoidaan suuriksi rasvamääriksi.

Jos pavut ovat kirjoittajien mielestä ”ihmelääke”, on tietysti muitakin takuuvarmoja suosituksia, kuten riittävä liikunta ja painon pudotus esim. kevyellä ruokavaliolla.

Kirja on hyvä ja hyödyllinen. Löysin siitä yhtymäkohtia omaan painonpudotukseeni, vaikka en sairastakaan diabetestä. Yli kaksikymmentä kiloa putosi kahdessa vuodessa harkitulla paastolla ja iltasyönnin vähentämisellä. Kuntosalilla olen myös käynyt kolme kertaa viikossa, joka rimmaa yhteen kirjantekijöiden suositusten kanssa. Lisäksi painoaan on tarkkailtava illoin aamuin, mieluummin merkitsemällä painot muistiin. Silloin oppii huomaamaan jopa sen, miten jotkut ruoka-aineet ja liikunta vaikuttavat päivittäisiin painon muutoksiin. Kun saa painon putoamaan, ei saa tuudittautua tilanteeseen, vaan on oltava skarppina joka päivä. Painontarkkailu on elinikäinen asia.

Jouko