Voiko oppia elämään sairaana?
Sairauden kriiseistä toipuminen
Helena Hallenberg: Parempaa kohti, Voi hyvin sairaudesta huolimatta, Kirjapaja 2018
Kirjan tekijä tuntee kiinalaisen lääketieteen ja luontaiset paranemisen niksit. Toisaalta hän luottaa ”tavalliseen” lääketieteeseen, toisaalta luonnonmukaisiin hoitoihin.
Hallenber jaottelee kirjansa ”matkavarusteisiin” joita ovat terveys, sairaus ja paraneminen, ” matkan syihin”, joihin liittyvät mm. sairastumisen syyt, tunteet, elintavat, stressi, ja yksinäisyys, ”matkalle lähtöön”, jossa tärkeitä osa-alueita ovat oireet, sairauden alku, hoitomuotojen valinta, jne…, ” matkalle paranemiseen”, jossa hän huomioi esim. suhteellisuudentajun, ilon ja kiitollisuuden, ” kotiinpaluuseen” johon liittyvät pyhä arki, yhteys, ydinminä, jne…
Kun ottaa huomioon kirjan tekijän laajan ansioitumisen ihmisten sielunelämän tuntijana voi vain olla kiitollinen niistä helmistä, joita hän tiedoistaan jakeleen kirjan sivuilla. Mukana on tietysti myös elämäntapaoppaille tunnusomaisia piirteitä, tehtäviä ja omaan toimintaan aktivoivia suorituksia, kuten muistiinpanoja.
Itselleni kirja oli monella tapaa tärkeä. Se auttoi pitkällisen ja vaikean sairauteni suhteuttamisessa arkeeni. Sain eräältä karjalaismuorilta tärkeän ohjeen. Hän sanoi ” kuule sie, päivä kerrallaan kaht ei kosgua”. Se on auttanut monessa vaikeassa vaiheessa kun ”arvot” eivät ole kohdallaan ja tauti uhkaa ryöstäytyä. Mutta kirjan tekijä, vaikka on elämäntapaopas ja luonnollisten menetelmien asiantuntija, antaa myös arvon lääkkeille ja lääketieteen asiantuntijoille. Olen kyllä keskustellut ns. luonnonlääkinnän tuntevien henkilöiden kanssa, jotka kehottavat heittämään pillerit ja kapselit roskakoriin. Sitä en tietysti ole uskaltanut tehdä.
Psyyken hoito, retriitit, ym. joita kirjan tekijä paljolti korostaa mm. vakaviin sairauksiin liittyvissä stresseissä, ovat mielestäni myös tärkeitä. Joskus tauti pitkittyy tai se saadaan hallintaan. Arki ”opettaa” meitä jopa nauttimaan sairaana olemisen kanssa vietetyistä päivistä. Näin on omassakin tilanteessani käynyt.
Jouko Varonen