Kateus syö kalat vedestä perhepiirissä
Menestyvä isä ja nälkärajan poika – syndrooma
Pasi Pekkola: Kaikki isäni naiset, Otava Kustannus 2020
Niinpä se lienee, että menestyksen lunnaat ovat aika rumat ja kalliit. Menestyvän julkkisisän perhepiirissä se merkitsee sitä, että isukista tehdään lopulta vaikka häväistyskirja, että saataisiin viimeisetkin rahat imaistua ukon kukkarosta.
Usein perhepiiri unohtaa sen, että isä on tehnyt pyyteetöntä työtä vaimon ja lapsien hyväksi ja antanut kaikkensa – myös rahansa – että perheellä olisi hyvä elää. Esimerkkejä löytyy.
Jörn Donnerin poika, Kari Tapion poika, jne jne…
Minkäpä sille mahtaa, että isällä ei ole ollut antaa enempää järkeä omille lapsilleen. Toisaalta työ on vienyt isukkia kuin litran mittaa. Eipä ole jäänyt aikaa joutavaan höpöstelyyn perheen ja lasten kanssa.
Näyttää Pekkolakin liittyvän tähän synkän kateelliseen kaartiin, joille isä saavutuksineen on pelkkää ilmaa. Itse opin arvostamaan isääni, viiden vuoden pioneeria sodissa, vasta seitsenkymppisenä. Niin tiukassa oli kotiasenteiden ja äidin suvun kateuden taakka. Nyt isän kuva on sänkyni vieressä, lähellä tyynyä ja pidän häntä elämäni sankarina.
Mitäs se neljäs käsky sanoikaan vanhempien kunnioittamisesta.
Mistäpä sen tietää jos Pekkola vaikka heittää fiktiota loput, että saisi isänsä näyttämään oikein rikolliselta. Tai jospa koko kirja on tehty siinä mielessä, että pistetään taas kerran suomalainen, menestyvä mies lattian rakoon. Voihan olla myöskin niin, että kirjan isällä ei ole mitään tekemistä kirjailijan isän kanssa.
No, monisyisen kirjan on Pekkola kirjoittanut. Kun isän exä ja lasten äiti vielä pääsee heittämään hetulaa, niin vedetään esiin tosi inhottavia asioita, joista isä voisi olla eri mieltä.
Mutta Suomessa on vallalla metoo, joten naiset saavat pahoinpidellä miestään henkisesti niin paljon kuin haluavat. Naisressukat kun osaavat heittää fiktiota aika rajusti, että saisivat homman näyttämään tosi härskiltä.
Mitä mie nyt höpisen. Suomalaiset isät ovat mielestäni aliarvostettuja. Jos isä sattuu vielä olemaan menestyvä ja valtakunnallinen julkkis häntä on iskettävä olan takaa.
Senpä haluaisin sanoa tämän kirjan teemoista. Pitäisi aina muistaa katsoa peiliin ja unohtaa kateus isän suhteen.
Mielestäni se kannattaa. Itseänikin, kirjailija- ja kriitikkorenttua on yritetty kammeta nurin kateuden merkeissä aika rankasti. Kerrassaan surkuhupaisaa.
Katos, kun isukin olisi tyydyttävä vain tuomaan kukkia joka päivä vaimolle ja pitämään mölyt mahassaan ilkeistä ja pimentoon painetuista asioista.
Nyt tämä meni ihan löpinäksi. Mutta kirjan ansio on sekin, että saa miehen ajattelemaan ja kriitikon repsahtamaan henkilökohtaisiin tilityksiin.
Excellent++ Pekkolalle.
Perkele.
Mitä hyötyä niistä kaunistelluista ja stereotypioita vilisevistä lukuromaaneista lienee. No pintaviihdettä tietysti ovatten. Sama se on pieteetillä kirjoitettujen elämänkertojen suhteen.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
