Rokkarin taipaleelta
Värikäs matka, hyvä jätkä
Pate Mustajärvi: Matkani varrelta, Tina Finn, Harri Hinkka, Docendo Kustannus
No, onpas laitettu särmäinen rokkistara melkoisiin poseerauskuviin. Ajattelin kyllä, että nyt saan lukea vähän sisäpiirin tietoa ja kulissien takaista kohellusta mestarin elämäntaipaleelta. Kysymyksessä on kuitenkin ennenmuuta valokuvaajan ”näyttö” taiteellisista lähestymistavoistaan.
Mutta mutta, Pate ei oikein taivu poseeraajaksi. On tietysti monenmoista lavastettua otosta, mutta rokkarin ilmeestä paistaa, että tässä nyt ollaan valokuvamallina ja se ei ole erityisen innostavaa.
Toki valokuvaajan näytöksi tehdystä kirjasta löytyy tekstiä, levykansia ja jutunjuurta Paten uran käänteistä. Lukija kuitenkin odottaisi jotain muuta, enemmän jätkää kuin valokuvamallia.
Mutta rokkarin on suostuttava kaikkeen, sillä Patekin elää paitsi musiikista, myös julkisuudesta.
” Popedan rokettirollin ja kolmen sooloalbumin jälkeen Pate Mustajärvi löysi itsensä tilanteesta, jossa hän halusi tehdä musiikillisesti ”jotain muuta””. Hän näki itsensä Dean Martin – tyyppisenä esiintyjänä tulkitsemassa kappaleitaan hämyisessä salissa konjakkilasi kädessään ja iso kuubalainen sikari sormiensa välissä.”
Haaveet jäivät sikseen. Kansa huuteli, että ”soittakaa Sukset” tai ”Vetäkää kaasua”. Piti palata juurilleen. Siitä fanit tykkäsivät. Tämän kirjan valokuva-anti on vähän koskettamatonta. Teki mieli huudahtaa, että ei tuo ole Pate, se on vain joku illuusio, kuvaajan itsensä tekemä itselleen. Toisaalta rokkarin pitää olla kuin kameleontti, taipua vaikka taidekuviin jos siitä on apua ammatille.
Pistin soimaan Paten tykitystä levyltä, kun tätä kirjaa katselin. Siinä unohtuivat valokuvataiteet ja siirryin muutamaksi tunniksi kuuntelulle. Huutelin:
– Jyrää Pate. Pistä vaikka se Elisabeth Rehn -biisi. Anna rokin raikua. Semmoisena haluan sinut ottaa. No vaimo huuteli alakerrasta, että tulehan kriitikko kahville ja taitaa tuo rokkikin soida liian lujaa.
Vaikutti vähän, että kirjan kuvaajan olisi pitänyt päästä paremmin tuonne Paten rinnan vasemmalle puolelle. Olisikohan siihen auttanut vaikka heittäytyä parin viikon raskaalle kiertuerundille yhdessä bändin kanssa eikä valokuvastudioon mittailemaan valotuksia ja komentelemaan kohdetta.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
