Ammattimies ja monilahjakkuus
Pave Maijasen sydän sykki musiikille
Pave Maijanen/Tommi Saarela: Elämän nälkä, Tammi Kustannus 2021
…”Pave kuvailee iskelmätaustojen tekemistä liukuhihnateollisuudeksi ilman plus- tai miinusmerkkiä”…
…”Singlenä julkaistu Lähtisitkö alkoi saman tien kiivetä kohti listojen kärkeä…Lähtisitkö oli sinkkujen myynti- ja jukebox-listojen kakkosena, ja Maijanen puolestaan nousi albumilistojen myydyimmäksi kotimaiseksi albumiksi, jonka edelle kiri vain brittiläisen Whamin Make it Big”…
…”Kirkkaita vesiä ja komeita maisemia Pohjois-Karjalassa riittää, mutta paikkakunnan ihmiset olivatkin tärkein syy, miksi juuri Kesälahdesta tuli Maijasille paratiisi maan päällä”…
Pave Maijanen ei hötkyillyt elämänkertakirjansa teon kanssa. Häntä tosin varovaisesti patisteltiin työhön. Niinpä kun materiaalin kokoaminen alkoi, oli tiedossa jo jotakin tummaa mestarin terveyden suhteen.
Nopsasti alettiin pitää istuntoja, koota kuvamateriaalia ( jota on kirjassa arvokas ja tärkeä otos). Ystävät ja tuttavatkin ovat antaneet osittain albuminsa käyttöön. Pojan joulujuhlan huuliharppusessiosta alkanut kipinä nousi korkeuksiin, vaikka vaatimaton Pave piti itseään vain työmyyränä, joka tiesi aika paljon musiikin tekemisen teknisestä puolesta.
Tuottaja-Pave oli jämäkkä ja laittoin raisutkin artistit ennen studioon menoa kiltisti nukkumaan alkuillasta, että he olisivat parhaimmillaan, kun homma laitettaisiin purkkiin.
Olin toki seuraamassa Paven live-keikkaa, kun Mestarien kiertue eteni Lappeenrannan jäähalliin. Pave, Kirka, Hector ja Pepe pistivät parastaan ja Lappeenrannan oma poika sai yleisön hullaantumaan. Scriinit olivat isot.
Tämmöisiä muusikkoelämänkertoja usein varjostava ”normaali” on, että kuningas alkoholi, tai jopa huumeet pistävät lopullisen niitin lupaavalle alulle. Pave ei ollut niitä miehiä. Hän teki pitkän ja ansiokkaan uran paitsi muusikkojen ”takapiruna”, myös omien laulujensa tekijänä ja monipuolisena esiintyjänä.
Kirja oli luettava. Itse kuulun niihin korkeintaan kymmenen soinnun You Tube taiteilijoihin, joiden paras saavutus on kolmisensataa kuuntelukertaa. Mutta Paveapa rakasti koko Suomen kansa. Hän oli surullisen hahmon ritari, jolle olisi toivonut vielä ainakin parikymmentä leppoisaa eläkevuotta siellä Kesälahden maisemissa.
Hatunnosto ja ristinmerkki. Mitä sitä muutakaan voi näissä vaihtelevissa elämänkohtaloissa. Kirja on tehty pieteetillä ja säröjä on otettu vähänlaisesti mukaan. Sopii Pavelle. Hän oli paitsi musiikkimies, myös herrasmies.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
