Peltsin seurassa
Erätoimittaja Lapissa
Mikko Peltola/Mika Wickström: Peltsin Lapissa, Tammi 2017
Mikko ”Peltsi” Peltola tunnetaan lapinkävijänä, jolla on usein seuranaan kuvausryhmä ja jonka kokemuksia vanhat eräjäärät pitävät vähän pinnallisina. Eipä silti, suurin osa etelän lapinkävijöistä on niitä ”viirien keräilijöitä”, joista puhutaan naureskellen. Peltsiä auttaa Lapin väkeen tutustumisessa tv-julkisuus ja tietysti se kuvausryhmä.
Katselin kirjan ensiksi kuvakirjana ja totesin, että kuvien tekninen toteutus on laatuluokkaa. Ei siis mitään keltaisia värikuvia turistikameroilla, vaan ammattimiesten peleillä ja vehkeillä napsittuja, harkittuja taidekuvia.
Tekstiä lukiessani huomasin, että Peltola ei ole mikään guru tekstintekijänä. Kuitenkin kalastustilanteet, kullanhuuhdonta ja tutustuminen moniin paikallisiin henkilöihin onnistuu ja heistä on saatu aivan kunnon henkilökuvat. Vetsijoen taimenet kunnioittavat etelän julkkista ja nappaavat kerronnan mukaan jopa liian helposti.
Kun lueskelin kirjaa, huomasin, että siinä on sekä luonnonkuvausta, että faktatietoa, puhumattakaan henkilökuvista. Lapin kaipuuhan se iski kriitikolle, joka on tottunut jokakesäisiin Lapin retkiin, taimenjuhliin ja herkutteluun laattakivillä paistuneisiin taimenensiivuihin nuotion hehkussa.
Onhan se niinkin, että jokainen kokee Lapin omalla tavallaan. Erätoimittaja tv-sarjojen tekijä ehkä menettää jotakin tunnelmasta, mutta varmaan aistii Lapista joskus paljon enemmän kuin mattimeikäläinen. Hänen kun pitää analysoida näkemänsä ja tehdä siitä ryhmän kanssa myös visuaalinen esitys. Apuna ovat tietysti modernit kulkupelit ja viimeistä huutoa olevat välineet asusteista puhumattakaan.
Sympatiani kääntyivät kolmannella lukukerralla Peltsin puolelle. Hänen kunniakseen on sanottava, että jollekin etelän jupille voi Lappi hänen ansiostaan avautua ja kukaties lapinlumo iskeä. Itse innostuin ensimmäiselle Lapin liftireissulle nuorukaisena, kun näin turistioppaan kannessa Saana-tunturin kuvan. Päätin, että tuonne on päästävä ja pääsin myös. Oppaani myyrätutkija Asko Kaikusalon kanssa nostimme melkoisen ropakon taimeniakin, joita sitten illan hämärtyessä hiillostimme.
Tämä juttu taisi mennä subjektiiselle puolelle. Mutta pitää toivoskella toimittajalle hyviä Lapin reissuja jatkossakin. Ja kiitos kirjasta!
Jouko Varonen
