Linkola parantaa maailmaa
Suuren maailman hömpötykset kaatuvat
Riitta Kylänpää: Pentti Linkola, Ihminen ja legenda, Siltala-kustannus
Itselleni on muovautunut kuva miehestä, joka toivoo tuhoa puolelle maapallon väestöstä, että täällä voitaisiin jotenkin elää ja luonto säilyisi joltisessakin tikissä. Joskus avustin kuvin samaa ”vihreää” lehteä kuin Linkola teksteillään. Siihenpä se tuntemus on jäänytkin.
Tämä kirja kertoo, että Pentin isä oli Helsingin kasvitieteellisen puutarhan esimies joka menehtyi Pentin ollessa kymmenvuotias. Linkola koki myös Helsingin pommituksen ajat ja muistelee miten pojat kiiruhtivat keräämään ilmatorjuntatykin ammuksen kiiltäviä sirpaleita.
Myöhemmin lintuharrastuskin veti puoleensa nuorukaista. Kun muuttolinnut tulivat keväällä, Pentti oli kuin pistoksissa ja suihki pyörällään lintupaikasta toiseen.
Myöhemmin Linkola suunnitteli mm. sodanvastaista kirjaa, mutta se jäi aikeeksi. Hän oli asepalveluksesta sitä mieltä, että sillä murskataan nuorista herkkyys, pehmeys, hellyys, säälintunto ja hyvänsuopuus. Taiteilijalle ja kirjailijalle armeija merkitsee todella luovuuden ja herkkyyden kuolemaa. Sen olen itsekin kokenut.
Linkolan tie johti lopulta ammattikalastajaksi ja toisinajattelijaksi. Linkolan mielestä Yhdysvallat on kaikkien aikojen roistomaisin roistovaltio: ” Yhdysvallat levittää taloudellista ja kulttuurista maailmanvaltaansa häpäisemällä, alistamalla ja nitistämällä.”
Linkolalla oli myös luennointitehtäviä yliopistoissa, joissa hän ”herätteli” nuorisoa ympäristöajatteluun. Luonnonsuojelun alalla Linkola teki yksin töitä, kunnes 1960-luvulla kansainvälinen luonnonsuojeluajattelu tuli Suomeen Linkolan avaamaa polkua.
Kirja on mielenkiintoinen ja hyvin toimitettu. Ehkä olisin lisännyt siihen lukijaystävällisyyttä vaikka taitollisin keinoin. Mieluusti palaan kirjaan vielä kertalukemisen jälkeenkin.
Jouko Varonen
