Philip Teir: Neitsytpolku, Otava Kustannus 2020

Sonjia, Pauloja, Riittoja, Suveja

Miehen todellisuus on vaikea

Philip Teir: Neitsytpolku, Otava 2020

Miehellä on kuulemma ”se yksi” mielessä joka viides minuutti. Sehän se sanelee sen, että olosuhteet auvoiselle ja siistille perhe-elämälle ovat miehenpuolille melkoisen kimurantteja. Muuttuvia tekijöitä ilmaantuu matkaan lähes joka päivä ja jos ei itse niitä aiheuta niin naiset aiheuttavat. Heillä on kun on ( varsinkin itseensäkyllästyneillä puumilla) tapana tarttua ohuimpaankin korteen. Ja esim. kirjailijoiden ”korsi” on yleensä aika kiinnostava.

No no mutta sovinistiset viisastelut sikseen. Richardhan on kunnon mies ja päättänyt elää auvoisasti Sonjansa kanssa. Kunnes tulee tämä Paula, uusperhe ja sitä rataa. Tulipa mieleen tuosta vanhempaan naiseen ihastumisesta mm. ehkä kaukaa haettu prinssi Charles.

Paulan kanssa tuntuu pasahtavan kunnolla ja mitäs muuta kuin vaimo-ressu syrjään ja sitä rataa.  Käsikirjoituskin on tekeillä ja sehän lisää miehen ”kerrointa” naisväen keskuudessa.

Mietteitä oikein suurelle kustantajalle pääsystä itää. No perhehelvettejä on monenmoisia. Nyt, korona-aikana on monikin joutunut analysoimaan parisuhdettaan. Unohtuu ihan se seikka, minkä vanha kansa puki sananlaskuksi ”suo siellä vetelä täällä”. Teir on kynäniekka joka taitaa kepeähkön parisuhdeanalyysin ja pystyy nostamaan verbaalin ilmaisunsa kansaa kiinnostavaksi keitokseksi.

Lueskelin teosta aamutunneille asti. Monen ”viisauden” olin kyllä jo handlannut omassa elämässäni, mutta Teirin kirjaa kyllä mieluusti lueskelee ihan siinä mielessä, että oppia ikä kaikki ja miten tyhmiä ovatkaan rakastuneet miehenpuolet.

Helvettihän siinä miehelle yleensä tulee eteen, jos ei ole oppinut elämässä edes sitä tosiseikkaa, että miehen on oltava suora ja tunteiden valtaan ei noin yleensä ottaen kannata heittäytyä. Elämässä ratkaisee suoruus, järki ja arkirealismi. Kun aletaan höpöstellä tunteilla, niin sitä saa mitä tilaa.

Lienee pajon omaelämänkerrallista ainesta tässä teoksessa ja sehän se tarjoaa monelle lukijalle itseanalyysin ja samaistumisen paikkaa. Uusperhehelveteistä on monta kirjaa tehty. Tämä on keskitasoa parempi, tosin ikääntyneemmän mielestä jo moneen kertaan aiemmin pureskeltu rakkauskolmio ihmisistä, jotka kerta toisensa jälkeen lyövät päätään seinään. Hyvät teemat eivät kuole koskaan.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen