Seksuaalikasvattajan vaikuttava kirja
Kun liitto muuttuu toistensa henkiseksi raatelemiseksi
Nina Honkanen: Pohjakosketus, Into Kustannus 2019
” Pelosta nouseva todellisuus kasvaa yhtä hitaasti ja salakavalasti kuin mikä tahansa ravintonsa inhimillisestä tuskasta saava olotila. Pelko ei synny yhdessä yössä, ei rakennu yhdestä riidasta, huudosta tai seinään viskatusta kulhosta. … Pelko kasvaa hitaasti, katse, sana ja teko kerrallaan.”…
Joskus tulee ajateltua, että nuoriso on oikeassa. Avoliitot ja parin kuukauden, jopa kahden viikon avioliitot ovat nykyaikaa. Ennenvanhaan kun kuunneltiin papin aamen, se merkitsi sitä, että tätä riittää tappiin asti, vaikka koko elämä olisi toistensa henkistä raatelemista, pelkoa ja ahdistusta, joka siirtyy traumoina myös lapsiin ja läheisiin. Nainen osaa olla tosi julma. Sen Honkanen tässä kirjassa ja sen markkinoinnissa mieluusti unohtaa. Olisiko terapeutilla vähän väärät ja yksipuoliset eväät työhönsä.
Seksuaaliterapeutti Nina Honkanen valottaa, tällaista tulehtunutta liittoa. Niinhän sitä on tapana tehdä kun tarvitaan vähän terapiaa itselle ja unohdetaan, että se miehenpuolikin on tehnyt parhaansa. Kirja on tärkeä kannanotto siihen, miten pitkä avioliitto on joskus henkisesti vaikea ja miten parisuhdetta tulisi hoitaa. Keskustelu lienee paras vaihtoehto, mutta usein naisenpuoli on sitä mieltä, että paras on napsauttaa suu vain kiinni ja odottaa kunnes ukko hermostuu.
Riidellessä pitäisi aina livauttaa solvausten väliin joku positiivinen ja tilannetta elvyttävä lausahdus, jopa kehu, malliin: ”Sie olet tosi hyvä ja rakastava aviopuoliso, vaikka…”. Tai: ” Olet tosi ilkeä ja valheellinen aviopuoliso, mutta rakastan kyllä sinua yli kaiken.”
Että mitä.
Honkasen ote on hivenen liian feministinen. Aina olisi muistettava vanhan kansan viisaus: – Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin. Mies on, tottakai, suora, läpinäkyvä ja pahasuinen.
Mutta nainen osaa olla tosi viekas ja ilkeä. Ja kun edetään ”viimeiselle suoralle” liitossa, mies usein vaikenee suomalaiseen tapaan, tuumii, että tässä tämä oli ja that´s it. Ottaa kaljalestin ja alkaa pöhöttyä. Nainen sen sijaan puukottaa railakkaasti henkisesti ja julkisuuden avulla. Ymmärrystä ei riitä. Jos on julkkis, tilittää kohta yksipuolisen näkemyksensä koko Suomen kansalle viikkolehdissä.
Honkanen on terapeutti. Hän tietää mistä puhuu. Mies on usein dominoivampi ja käyttelee tätä ominaisuutta liitossa. Kirja kannattaisi kuitenkin lukea, varsinkin jos itsellä näyttävät menevän valokuvat kohta jakoon ja tilanne alkaa eskaloitua.
Honkanen on kokenut itse liittojensa kariutumisen. Olisiko mukana kuitenkin vähän liikaa omakohtaista ja feminististä. Sehän on tunnetusti naisen ase, kun ystävät, perhe, suvut ja tässä kirjassa koko Suomen kansa tempaistaan naisen tukijoukkoihin ja mies jätetään yksin.
Miehen kanssa on reilu juttelu paras lääke, mutta siihen naisella ei usein ole varaa. No, niskahan siinä alkaa ukolla punottaa ja tulee sanottua suoraan.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
