Puolangan pessimistit
Poroja tiellä
Sehän oli käännyttävä Ranualta kohti etelää. Jalat, pahalaiset, alkoivat vihoitella ja haaveet Pohjois-Norjan reissusta oli jätettävä. Porot kansoittivat tien ja piti odottaa aikansa, että ne suvaitsivat siirtyä sivuun.
Ajeltiin siinä kohti Kajaania ja satuttiin Puolangan leirintään, joka oli tosi siististi hoidettu paikka, ihan idyllinen. Joku matkalainen sanoi, että pessimistigrilliltä saa ihan sopivaa purtavaa ja aivan totta, Puolangan pessimistihenki näkyi kyllä grillin annoksissa. Burgerissa ei ollut salaatin häivää, leipäkannet ja välissä kaksi pihviä.
tupasvilla
Puolanka lienee niitä pohjoisen kyliä, joissa on pessimismille sijaa. Rautakauppakin kuulemma tekee lähtöä ja muut puodit sitä mukaa. Neuvoivat kuitenkin hyvän matkamuistomyymälän, josta sai t-paitoja kunnon tekstillä. Minun paidassani luki valkoisin kirjaimin mustalla pohjalla: ”änkyrä ukko”.
”Änkyrä ukko” hepokönkäällä
Leirintä oli tosi hyvin hoidettu ja tietysti piti käydä pulahtamassa järven aaltoihin. Lähellä ongitteli muuan mies vaimonsa kanssa ja tuumi saaneensa kiloisen lahnan. Siitähän sitä riittää syömistä viikoksi, tuumi ukko. Mie siihen, että pistä vain lahna uuniin, on sitä syöty huonompaakin sapuskaa.
pessimistinen karhu
Leirintämökin yö oli tosi rauhallinen ja uni tuli enempiä kyselemättä. Aamulla läksimme paikalliselle torille, jossa kenkäkauppias esitteli valikoimiaan. No, ei kuulemma tarvittu kenkiä, joten suunnistettiin kirkolle. Siellä oli ollut hautajaiset ja musta auto ajeli kylän raittia Suomen liput liehuen. Vielä piti käydä paikallisessa museossa. Lukiolaistyttö, joka oli museon esittelijänä, ei tuntenut edes viikatetta, puhumattakaan peittauspöntöstä tai hevosen längistä. Heinähankokaan ei tuntunut tutulta. Mutta tyttö oli oppivainen ja selostin 50-luvun maalaispojan tietämykselläni, mikä mikin esine oli ollut joskus aikoinaan. Tyttö sanoi harrastavansa pianon soittoa.
vaimo ihastelee maatuneita keloja
Ei satuttu ihan pesimistipäiville. Kun ehdotin grillin pitäjälle, että pessimismin voisi muuttaa optimismiksi, tämä piti sitä suorastaan pyhäinhäväistyksenä. Sanoi, että pessimimi kuuluu tänne syrjäkylään kuin peukalo kämmeneen.
juolukkasiniipi
Vielä piti käydä bongaamassa paikallinen nähtävyys, Hepoköngäs, jossa vesi tuli korkealta ja kovaa alla olevaan lammikkoon. Hepokönkäällä oli vessakin, kuivakäymälä, jossa ei ollut paperin häivää. Lapsilla oli hauskaa putouksen äärellä ja kun menimme egyptiläisen miehen pitämään kahvioon lähistöllä, saimme kahvin kera vasta paistettuja pannareita mansikkahillolla. Mies oli kuulemma asunut pyramidien lähellä Kairossa ja sitten tuli muutettua Suomeen naisen perässä. Mukava mies, melkein kuin tuttu, Puolangan pessimistejä hänkin.
Hepoköngäs
vanamoita mäntypedillä
Jouko Varonen
Kuvat:
Elisabet ja Jouko Varonen