Tarinoita pienimmille
Kuka on tumma ja komea?
Disney: Puuhakkaat pallerot, Tassulaakson tarinoita, Sanoma Media Finland 2017
Tuli mieleen näitä tarinoita lukiessa vanha satuperinne, jossa ei välttämättä siekailtu, vaan paha ja hyvä esitettiin kursailematta, jopa pelottavassa muodossaan. Monelle lapselle lienee jäänyt mieleen ikuiset traumat esim. Grimmin saduista.
Tassulaakson tarinat edustavat toista laitaa. Näissä jutuissa, joita kirjaan mahtuu lempeästi kuvitettuna kolme, on löydetty muutaman vuoden ikäisen lapsen maailma, johon kuuluvat pehmolelut ja niiden kuviteltu keskustelu. Lapsi tietysti haluaa että lelukasa heräisi eloon ja näissä jutuissa jopa piparit alkavat elää ja esittää tanssiesityksiä, saatuaan ripauksen taikajauhetta.
Ensimmäisessä jutussa valmistellaan Pinjan tanssiesitystä ja tietysti koko ”kaarti” Tassulaakson väkeä auttaa rekvisiitan teossa ja näyttämön koristelussa. Mutta yllätykseksi väelle tehdyt piparit saavat taikapölyn avulla elämän ja niistä tulee kuin tuleekin vetonaula tanssiesitykseen.
Kissanpoika Nupulle valmistellaan yllätysjuhlia, mutta väki ajattelee valmisteluissa enemmän itseään kuin juhlien sankaria. Niinpä Nuppu ottaa mieluummin nokoset kuin juhlii ja väki huomaa virheensä. Ja toden totta, Nuppu rakastaakin yli kaiken tavallisia pyjamajuhlia ja ne hän tietysti saa.
Tassulaakson naamiaisissa on pientä ”vipinää” kun Pinja haluaa kohdata juhlissa komean muukalaisen ja hän tietysti ilmestyy näköpiiriin ja vie Pinjan tanssiin.
Lienee niin, että lämpimät eläinjutut ovat pikku lapsille sopivaa viihdettä ja vaikkapa ohjaavat lapsen onnellisesti unten maille. Disneyn saduissa on lasta ymmärtävä ote ja joskus vielä selvemmin aistittava hyvä-paha asettelu. Mutta ne jutut ovat sitten suurempien lasten aineistoja.
Jouko Varonen
