Puutarhakirjeitä, Atena-kustannus

Puutarhatuntemuksia

Runoilijoiden kirjeenvaihtoa

Hannimari Heino-Kristiina Wallin: Puutarhakirjeitä, Atena-kustannus 2018

Tapahtuuko sinulle koskaan, että kun vaikka romaania lukiessasi olet keskellä jonkun toisen kertomaa tarinaa, näet sanojen takana ikäänkuin taustakankaan, kaiken takana lepäävän tutun maiseman? Minulle tapahtuu, ja usein! Ehkä siinä on myös jotakin samaa, mitä puutarha minulle pelkistyneimmillään on, kuin pohjapiirros.” …

Tätä kirjaa lukiessa tulivat mieleen monet harrastukset, joihin voi hurahtaa, vaikka ne joskus näyttävät vähemmän mielekkäiltä. Hevosfanit diggaavat heppoja, jopa sielunkumppaneina ja tietysti purjehtijat sanovat, että kaikki muu on turhaa paitsi purjehdus. Esimerkkejä on loputtomasti.

Tässä kirjassa puutarha poikii runomaailmaa esille. Kirjeenvaihdossa on runoja ja mietittävää melkoisesti, joskin tekstit joskus menevät vähän esteettisiin ohuuksiin, jos sallitaan sanoa. Minä olen puutarhan hoitajana jäähdyttelijä ja puutarha ei merkinnyt muuta kuin rasittavaa jokapäiväistä kastelua ja kitkemistä, jota sain lapsuudessa maatilalla tehdä itkun kanssa joskus pyöreitä vuorokausia.

Niinhän sitä sanotaan, että kaikkea lukemaansa on arvostettava, koska se on kansien väliin saatettu. Siispä näissäkin kirjeissä lienee viisauden siemeniä, jopa aforistisia oivalluksia:

– Tila varastoi tiivistynyttä aikaa tuhansiin hunajakennoihinsa.

– Kirjoittaminen on yksi menneen säilytyskeino.

– On Luonto temppeli, sen pylväät elävät.

– hiljainen lehti kertoo omalla tavallaan, mitä nyt juuri pitää tehdä

Kaunista, esteettistä, joskus myös realistisiin tunnelmiin menevää, runo-proosaa. Pidän tietysti tämäntyylisistä kirjoista. Ne ovat sitä kaunista pääomaa, jota henkisesti ehjänä säilyneet ihmiset voivat jakaa toisilleen ja lukijoille elämän rikkaudeksi.

Lisää, lisää!!

Jouko Varonen