Arvopiano reissaa
Rakel Liehun ilmaisuvoimaa
Rakel Liehu: Valaanluiset koskettimet, WSOY 2020
Arvopiano reissaa maan äärestä toiseen ja nyt on tullut aika koota sen tarinat kansiin. Fiktiota tietysti ja Liehun oman taiteilijataipaleen kuvajaisia. Mutta kun on kyseessä arvostettu runoilija, voi ymmärtää, että proosapa ei jää yksiniitiseksi, vaan Liehu varioi näkökulmia, antaa kahden pianon keskustella, puuttuu elämäntarinoihin ja sitä rataa.
Mielenkiintoinen kirja kertakaikkiaan ja kun on runoilijan kirjoittama stimuloi minut, runojen ja mietelmien ystävän, ihan melkoiseen henkiseen käymistilaan.
Itse kirjoitin joskus minämuotoisen lastenkirjan, jonka kuvitti etelä-amerikkalainen Virgilio Goncalves onnistuneen humoristisesti (Tappajailves, Myllylahti Oy). Mutta noustaanpa taas monta leveliä ylemmäs, siis tähän Liehun loistavaan kirjaan.
Tykkään Liehun vivahteikkaasta ja lyyrisestä tavasta lähestyä aihepiiriään.
…”Hänen sormensa olivat koskettimillani pehmeät, mutta kimmoisat – hän käytti häntä varta vasten valmistettua avokadoöljyä ja veti pumpulihansikkaat käsiinsä öisin. Ja soitti häikäilemättömämmin kuin kukaan on koskaan minulla soittanut.”…
Olen ihan innoissani lyyrisestä proosasta. Liehullakin se hehkuu ja säkenöi. Jokainen yksityiskohta on hallussa. Onhan niitä tämäntyylisiä tarinoita muitakin ja joku ehkä pitää Liehun ilmaisutapaa hivenen liian vaikeana. No väliin mahtuu ihan wanhaa kunnon proosaa ja säröisiä elämänkohtaloita, joten runouden hurmos ei dominoi kirjaa aivan kokonaan.
Mie tästä tykkäsin kuin herraskissa hanhenmaksastaan, tai mitä ne nyt niille tarjoavat. Runollisuudelle olen myynyt itseni jo nuorena. Silloin mietteitäni ja runojani luettiin kolme kertaa ykkösen mietelauseina Turun kellojen kumahdettua. Mutta tulipa perhe ja lapset ja runoilijalle arki eteen. Sentään ehdin tekemään kolmattakymmentä lasten- ja nuortenkirjaa kaupallisilta. Ihania olivat viinijulkkarit ja kreikkalaishenkiset Helsingissä.
Mitähän mie nyt. Olen vähän kateellinen Liehulle, joka on saanut toteuttaa unelmansa. Ehkä se oli minulla luonteen heikkoutta. Elämä tuli kuitenkin elettyä ja nyt näyttää olleen tänä vuonna 35 000 lukijaa joukon kirjablogilla ja osumia yli miljoona. Onhan se jotain sekin.
Liehulle sanon, että pidä tämä
Jukuravita
Jouko Varonen
SARV:n jäsen