Ahneus ei kannata ja muita viisauksia
Satuja klassikoista uutukaisiin
Rakkaimmat iltasadut, Gummerus 2017
Koiralla oli suussaan makoisa pihvi. Se sattui menemään
sillalle ja katsoi alas kaiteelta. Sielläpä oli toinen koira
jolla oli vielä makoisampi pihvi. Niinpä koira päätti
napata tämän toisenkin pihvin, mutta sai vain suunsa
täyteen vettä. Opetus kuului, että ahneus ei kannata.
Ossi-orava tiputteli pähkinöitä talvivaraksi puunkoloon,
mutta kun se tarkisti saalistaan, ei kolossa ollut yhden
yhtä pähkinää. Kani nimittäin asui kolossa ja siivosi
Ossin pähkinät pois.
Pääskynen moitti variksen tankeita sulkia ja
vaatimatonta väritystä. Omaansa se kehui. Mutta varispa
selvensi asiaa ja tuumi, että sinua ei näy täällä talvella.
Silloin tankeat sulat ja lämmin varustus on tarpeen. Satu
opettaa, että hyvänpäiväntutuista ei ole varsinaisiksi
ystäviksi.
Kirja vaikuttaa huolella tehdyllä ja lyhennelmät
klassikkosaduista toimivat hyvin iltasatuina. No, tietysti
alkuperäiset vaativat vähän viitseliäisyyttä ja aikaa
avautuakseen , mutta kiireiset äidit tai isät eivät juuri
malta lukea sivua-kahta pidempää iltasatua.
Klassikoista on mukana monia tuttuja tarinoita, jotka on
tietysti typistetty. Punahilkka-sadussa on totuttu
lukemaan siitä, miten metsästäjä laittoi suden mahan
kiviä täyteen ja tämä hukkui kaivoon. Nyt nämä
hirvitykset on jätetty pois.
Iltasadun funktio on läheisyys sadun lukijan kanssa. Itse
luen mieluusti kyllä satukirjoja, koska niissä on eettinen
opetus. Joskus opetetaan, että ei kannata olla ylpeä,
joskus puututaan turhamaisuuteen, toisen kerran, kuten
kettu ja pihlajanmarjat sadussa kuuluu viisaus, että usein
me väheksymme niitä asioita joita emme voi saada. Kun
kettu huomasi, ettei ylety pihlajanmarjaterttuun, se
tuumi, että mitäpä noista, happamia ovat.
Tämä kirja on suositeltava lasten ja vanhempien
yhteisiin, herkkiin iltahetkiin sillä usein unen tuloon ei
vaadita pitkiä jorinoita, lämmin käsi poskella on jo
semmoinen asia, joka on lapselle kullanarvoinen.
Jouko Varonen