Tutun turvallinen Taipale
Mestarin parhaat paketissa
Reijo Taipale, Elämän parketeilla, 48 levytystä matkan varrelta, Valitut Palat 2018
Satumaa, Aila, Tähdet meren yllä, Monika Monika Monika, Satu ruskeista silmistä, Vanhan vaahteran laulu, Ethän minua unoita, Hopeinen kuu, Niittykukaset, Elämän parketeilla, Odotin pitkän illan, Ruusu joka vuodesta, Kun pappa rokkaa ja mitä niitä onkaan. Kaikki on koottu tähän boxiin, joka taatusti viehättää niitä, joille rap-musiikki ei istu alkuunkaan. Itse kuulun Taipaleen musiikin ystäviin.
Muistan miten lapsena kitkin ja harvensin mittaamattoman suurta lanttupeltoaarniota aamusta iltaan ja vielä oli pellon laidalla vaunussa pikkuveli kitisemässä. Mitä enemmän pikkuveli äänteli, sitä suuremmalla volyymilla lauloin tulemaan nuoren Reijo Taipaleen levyttämää Satumaata. En ollut tietysti niiden armoitettujen joukossa, jolle olisi auennut ura iskelmälaulajana, vaikka naapurin pirtsakka tyttö Katri Helena onnistuikin.
Reijo Taipaleen ääni ja olemus on ollut kautta vuosien tanssilattialla tutun turvallinen elämys. Hänen laulunsa tahtiin on painuttu kretonkia vasten ja lauluja tulee nykyisin kuunneltua usein ja pyörähdeltyä joskus vaimon kanssa pirtin permannolla.
Itse suuntauduin lopulta kirjailijan uralle, koska pokka ei pitänyt esiintymistä, vaikka ääni olisi ollut kuulemma tosi hyvä.
Reijo Taipale ( s. 1940 Miehikkälässä) syntyi Taipaleiden kymmenlapsiseen perheeseen ja koki surun jo 3 – vuotiaana isän kuollessa. Taipaleen idoli laulamisessa oli, kuinkas muuten, Olavi Virta. Laulaminen alkoi 12-vuotiaana ja komea nuorukainen osallistui voittoisasti useisiin laulukilpailuihin. Helsinkiin muutettuaan hän sai Jaakko Salolta ( Scandia-musiikki) levytyssopimuksen ja pian soi Satumaa joka kodissa.
Keikoilla Taipale on virittänyt Satumaata jo yli 6000 kertaa. Levy on todella unohtumaton kokonaisuus, jota kuunnellessa tuntee arvonsa 50-luvulla syntyneenä vanhan iskelmämusiikin ihailijana. Taipaleen musiikin myötä tulevat mieleen myös hänen monet aikalaisensa, joiden esityksissä oli sitä jotakin.
Reiskalle toivon vielä monia antoisia keikkavuosia!
Jouko Varonen
