Ei stressiä stressin jälkeen
Ilo se on, joka elättelee
Henrik Fexeus / Catharina Enblad: Reload, Palaudu fiksusti, hallitse stressiä, WSOY Kustannus, 2021
Kirjan alkulehdillä mainitaan, että tämä tietoteos on tarkoitettu niille, joilla ei ole koskaan aikaa. Niinhän se tosiaan lienee, että kun on lapsiperhe ja vaativa työ, saa olla kiitollinen vaikka puolituntisesta sohvalla pötkötellen ja sinisiä ajatuksia ajatellen.
Itse heräilin aina jo aamuneljältä, kun olin koulunjohtajan töissä ja kahden lapsen isä. Piti kohta lähteä viemään tarharingin lapsia Steinertarhaan. Lämmöllä ajattelen noita nuoruusvuosia, vaikka aika oli todella kortilla. Tekaisin vielä iltatöinä 24 kaupallista nuortenkirjaa. Rahaa piti saada ja sitähän tuli kustannussopimuksen allekirjoituksesta kuusi tonnia ja loput myynnin mukaan. Verottaja vei 50%.
Nykyisin lämmittelen eläkkeellä saunaa. Laitan musiikin soimaan kylvyn valmistumista odotellessa ja pokkaan vaimo-kullan valssiin. Lenkillä pitää käydä joka päivä.
Tässä kirjassa on hyviä vinkkejä, jotka ikäihmisen elämänviisaudella allekirjoitan mieluusti:
– Kun teet tietoisesti töitä hyvien ihmissuhteiden luomiseksi, annat myös positiivisia tunteita ympäristöösi, mikä voi ehkäistä mahdollisia negatiivisia ajatuskulkuja.
– Etenkin, jos henkilö, jolle sinulla ei ole aikaa, on oma kumppanisi, merkitse kalenteriin säännölliset treffit tai käyttäkää joka ilta 30 minuuttia siihen, että keskustelette keskenänne.
Niinhän se on, että jos homma eskaloituu mykkäkouluksi tai lentäviksi lautasiksi, niin peli on kohta menetetty. Mykkäkoulu on kuitenkin pahempi, varsinkin jos se kestää vuosikausia. Lautasia saa uusia.
Tämä on mainio kirja. Timantteja kiiltelee sivuilla sillekin, joka on kiireisempi. Tärkeimpänä oppina pitävät, että jos tulee stressiä, joka on työssä joskus tarpeen, pitää olla riittävä aika palautumiseen. Muuten tulevat burn outit ja työuupumukset, kukaties YT:t.
Isäukko, kovettu savottamies, kömpi aina viikoksi uunin pankolle, kun meni henkisesti tiukoille töissä. Sanoi, että sivut myrkkäsi. Nyt pitää levätä. Se oli sen ajan reload (= uudelleen latautuminen, palautuminen).
Mie taas, kun elämä kurittaa oikein kovalla kädellä, pistän Souvarit soimaan ja pokkaan vaimon tanssiin vaikka keittiön lattialla. Siinäpä sitä arkista reloadia. Että, ” hei hoi sä jätkän oma kulta”…
Halavattu, en paremmin sano.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
