No jopas nyt jotakin Riitta
Uosukaisten rakkaudenote pitää
Riitta Uosukainen: Yhdessä, Intohimosuhteesta hoivasuhteeseen, Tammi Kustannus 2020
…”Mieheni on kovin taitava peittämään ilmenemismuodot. Hän on valoisia ja hilpeä myös lääkärin seurassa. Hän kiistää kokonaan tyytymättömyyden, alavireisyyden, omatoimintakyvyttömyyden korostamisen, hidastumisen liikunnassa, levottoman yöunen ja näläntunteen”….
…”Alzheimer on tuonut tämän äkkikieltäytymisen – harvakseltaan mutta silti. Mies joka aina on tehnyt mitä lupasi ei voikaan pitää sanaansa, eikä auta keskustelu, loitsu eikä rukous”…
Omalla tahollani tiedän myös paljon yhtenevää kirjailijan kokemaan. Olen joskus tuuminut, että pystyn elämään vaikka tynnyrin pohjalla, jos on musiikkia ja kirjoja. Mutta näyttää tulevan aika, kun sitäkään ei enää suoda. Sitten ei olekaan muuta kuin oma pää, jossa on kautta aikain ollut luovuutta ja ideoita niin, että alimmat happanevat.
Uosukaisten kurimuksen kokenut taidokas säveltäjä, joka on ystäväni ja vieraillut paljon menetetyssä Karjalassa hankkimassa ideoita, tuumi joskus yllättäen, että enää ei siirry karjalan käkien kukunta nuottipaperille. Siis siinä halavatun omaishoitajan hommassa taitaa mennä se luovuuskin.
No Riitalla ja Topilla on keinonsa muistitautiinkin. Ennen riehakas rakkauselämä on vaihtunut läheisyyden lämmön antamiseksi kumppanille. Yksi muisto on kuulemma säilynyt noilta vesisängynloiskutusajoilta, Suuri tietosanakirja raisuissa rakkausleikeissä katkenneen sängynjalan paikalla.
No sattui minullekin kun appiukkorovasti tuli vierailemaan johtajaopettajan tilavassa lukaalissa ja kosketti sänkymme takautaan. Se rojahti lattialle. Ristinmerkinhän siinä humoristinen ortodoksirovasti livautti kolmeen kertaan. Nuoria ja viriilejä olivatten opettajatkin silloin kuokan ja sirpin aikana.
Mutta höpötykset sikseen. Lällykarjalainen ei vaan osaa lopettaa, kun on kerran aloittanut. Uosukaisen kirja kyllä stimuloi lukemaan. Monessa hän on ollut mukana, hänen mainetekojaan eduskuntatalon lisäsiipeä ja jämäkän puhemiehen roolia unohtamatta. Välillä jo arvelin, että pirtsakalta Riitalta on hymynvirne kadonnut kun elämä antaa ikääntyville koettavaksi usein semmoista, mikä ei ole mieleistä ja hauskaa.
Nyt visat vinkuvat Imatran, Lappeenrannan ja Etelä-Karjalan kirjakaupoissa, koko suloista Suomeamme unohtamatta.
Nykyisin ikiliikkujia heitellään Arkadianmäellä esille alvariinsa ja Riittaa tarvittaisiin toppuuttelemaan, mutta tarvii se Topi – ressukkakin vielä enemmän. Ei kuulemma laskisi viereltään.
O tempora o mores
peijoona, en paremmin sano
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
