Riku Korkki: Jäätävä Kone, Pekka Koskelan tarina, Tammi Kustannus

Koskela veti treenit tappiin

Ottivat ulkomaillakin oppia

Riku Korkki: Jäätävä kone, Pekka Koskelan tarina, Tammi Kustannus 2021

…”Kun Pekka sitten herää seuraavana kesänä tyttöystävän sohvalta ja saa vuoden sisään jo toisen merkinnän missatusta testistä, tilanne muuttuu äärettömän vakavaksi. Kolmas huti ennen helmikuun 2014 olympialaisia tarkoittaisi kilpailukieltoa. Se olisi Suomessa kaiken tuhoava pommi. -Kilpailukielto olisi vetänyt koko urani pöntöstä alas”…

Em. episodi johtui tietysti siitä, että huippu-urheilijan pitäisi muistaa päivittää olinpaikkansa, että testausporukka saa sen himoitsemansa näytteen tältä kaikkien ihmettelemältä teräsmieheltä”.

Koskelan rankkoja harjoitusmetodeja ihmeteltiin maailmallakin kovin ja tietysti haluttiin pystyä samaan. Mutta kaikkipa eivät siihen jaksaneet. Pitää nimittäin lähteä lenkille vaikka sunnuntaina, tai peräti yösydännä tytön vierestä.

Koskela tilittää taivaltaan huippuluistelijana melkoisen säröisesti. Joskushan suurmiesten elämänkerrat tehdään pieteetillä. Mutta nykyrokkarit ja lauleskelijat ovat avanneet tien myös ammatin kuluttavaan puoleen. Samaapa linjaa Pekkakin osin noudattelee unohtamatta joskus hengästykseen asti selostettuja harjoitusmetodejaan.

Koskela oli sitä porukkaa urheilijana, jonka on kiittäminen koulukiusaajiaan tai lapsuuden olosuhteita siitä, että suomalainen sisu löytyi jo nuorukaisena ja johti moniin arvokisamitaleihin.

Lieneepä tämä kirja syytä tutkia tarkkaan, jos nuorukaisella on aikomus treenata itsensä mitalikuntoon. Eikä Pekan tilitys koske pelkästään luistelijoita. Sinnikkyyttä ja peräänantamattomuutta on oltava lajissa kuin lajissa. Kaiken a ja o on harjoittelun joskus aivan epäinhimmisyyksiin menevä peräänantamattomuus.

Siinä pitää unohtaa kaikki maiset houkutukset, väliin myös tyttöysvän vaatimukset.

Kirja on hyvä.

Luin nautinnolla.

Tiedän asian, kun itse pudotin ruokailutottumuksilla painoni 104 kilosta 73:een. Ilta-Sanomathan noteerasivat saavutukseni ihan lööppijutun arvoisesti. Elämässä on joskus oltava helv…in tarkka, eikä lepsuiltava. Sitäkin tämä kirja opettaa noin holistisesti ajatellen.

Hatunnosto ihmiskoneelle.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen