Dekkari kesälukijan mieleen
Gulinaristinen juttu
Tarmo Vakkala: Rosvopaisti, Reuna-kustannus 2018
Tullitarkastaja Vakkala ( s. 1967) on tehnyt kirjan, jossa on rouheaa tekstiä, ehkä vähän amatöörimäistä, mutta kesälukijalle sopivaa. Mieleeni tulivat kirjaa lukiessa vaikka legendaariset jerrycottonit ja vaikkapa itse Mauri Sariola, joilla oli suomalaiseen mentaliteettiin sopivaa ylikarrikoivaa tekstiä.
Vakkalalta on ilmestynyt jo muitakin kirjoja: Kirjatyöntekijänkatu (2012) ja Otamo ( 2013). Jos kirja ei nouse aivan genrensä huippusuorituksiin, siinä on tiettyä viihdyttävyyttä. Kirja keskittyy ravintolakulttuuriin ja siitä lienee osittain tullut osuva nimi ”Rosvopaisti”.
” Keskustelumme katkesi tarjoilijan tuodessa pyydettyä janojuomaa. – Pyhää vettä illan päätteeksi, olkaa hyvä. Hallitsevatko arvon herrat kyrillistä kirjoitusta? – Aina sen verran, että etiketistä osaamme tavata kyseessä olevan pääkaupunkilaiseksi ristittyä tislettä.”…
Kun soppaan lisätään vielä entisen ” vilkkaamman puoleisen” naisen muuttuminen päihdeongelmaiseksi ja vähemmän haluttavaksi, sekä tietysti murhatuksi, ovat dekkarin ainekset koossa. Keskusrikospoliisin mies Riku Hietalahti alkaa tutkia tapausta ja joskus homma muuttuu vähemmän kivaksi patologin altaan ääressä seisoskeluksi.
Kyllä Vakkala on asiansa osaava, tumman humoristinenkin kirjoittaja. Jospa vaikka seuraava dekkari asettuu tuonne itätullin ympyröihin, kun nyt on nuo ravintolakuviot käyty läpi.
Itse joskus väsähdin yliampuvaan tyylittelyyn mm. ihmistyypeissä, mutta kirja toki piti lukea kun olen muun ohessa kiinnostunut uusista dekkarintekijöistä. Tällä verbaalilla taidolla olisi peruskoulun ainekirjoituksessa tullut 10+ ja excellent!
Jouko Varonen
