Tarkkaavainen pitää olla
Mielenkiintoista itsehallintaoppia
Russ Harris: Onnellisuusansa, Elinvoimaa hyväksymisen ja omistautumisen tiellä, suom. Arto Pietiläinen, Duodecim Kustannus
Niin se vain lienee että vanha kansa tietää paljon ihmisen elämänonnestakin. Sananlasku kun sanoo, että jokainen on oman onnensa seppä. No Harris on semmoinen seppä, että tarjoaa paljon muutakin kuin sananlaskuja. Hän tekee ihan perusteellista työtä selvitelläkseen sitä, miten ihmisen pitää suhtautua vaikeuksiin, huoliin, kriiseihin ja elämän tarjoamiin haasteisiin kautta linjan.
Harrisilla on kirjassaan pohjana tämä HOT-systeemi, jossa mm. opitaan pääsemään eroon tuskallisista ajatuksista ja rankasta itsensä arvostelusta. Arjen ajatus- ja tunnepaineille kun on toisaalta annettava tilaa. Jos avaat oven epämiellyttäville tunteille, ne vaivaavat sinua paljon vähemmän. Mitä sitä väkisin puristamaan.
Itse keksin oivan keinon. Nuortenkirjailija kun olen 24 kirjan verran, niin tuli väläyteltyä opuksissani myös mielikuvitusystävää, jonka lapset ovat keksineet pakotieksi ahdistuksista. Joku juttelee tekaistulle kaverilleen negatiivisista tuntemuksista, toisella on hihnassa mielikuvituskoira, jota muut eivät näe. Ne ovat uskollisia ystäviä, eikä niihin pidä aikuisen puuttua. Lähtevät lätkimään, kun ovat hoitaneet lapsipsykiatrin tehtävänsä.
Kun elämäntoverini alkoi muuttua, unohteli ja ahdistui, niin tekaisin meille, mielikuvitusystävän, maalaisnuorukaisen, jonka tehtävänä oli olla aina vaimon – ja minunkin- puolella elämän kriiseissä.
Tämä kaveri aina kehui ja arvosti vaimoani, puhui kimeällä, ystävällisellä nuoren äänellä ja sai vaimoni ja minut nauraa hekottelemaan. Hän väännättelee paikalle, kun tulee ahdistuksia, nauraa hyrähtelee ja hoitaa homman. Itsellenikin hänellä on monta jippoa, joilla asettaa tunnekuohuni kohdilleen. Käyttelee maalaisjärkeä. Ja aina huumorimielellä. Naureksimme, keitämme kahvit, lämmitän pakasteesta rähmäpullat. Kilistämme alkoholittomalla Chardonnaylla kristallilasista. Viivähdämme aika kauan peiton alla.
Soittelen ja laulelen, tanssahdamme hitaita, kun on kitarat, pianot, haitarit ja pelit, viisi stereosoitinta, suurista levykokoelmista puhumattakaan. Elämästä on tehtävä elämisen arvoista.
No mutta asiaan. Kirja on mestarin tietopankki itsehallinnasta. Se tarjoaa alan kirjojen tavoin myös harjoituksia ja ”listoja” joita voi toteuttaa omassa elämässä. Mutta aina pitää muistaa wanhan kansan viisaudet. Muista ei ole avuksi tosipaikassa. Tulevat kateellisiksi, kun oma elämä on sitä ja tätä. Jokainen ihminen on oman onnensa seppä.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
