Letkeää tanssimusaa
Yölinnusta Souvareihin
Saanko luvan? Pareittain parketilla. Valitut Palat 2018
Muistuivat mieleen entiselle parkettien partaveitselle ne ajat, kun tanssittajina olivat jamppatuomiset, vilhovartiaiset, reijokalliot jne… Se oli sitä wanhan ajan meininkiä kun lavalta lähdettiin polkupyörällä tyttö tangon päällä ja päädyttiin kotiovelle, tuskin saatiin lupaa edes arkaan suukkoon.
CD-boxi sisältää tuttuja ja vähän uudempia iskelmämusiikin helmiä. Souvarit laulaa sinisestä huivista, solistiyhtye Suomi virittelee humppaa mahtavasta peräsimestä ja pulleista purjeista, Korsuorkesteri räväyttää Säkkijärven polkan, jne…
Olen koukussa vieläkin tanssimusiikkiin vaikka parhaat nuoruuden ajat ovat takanapäin. Korvikkeeksi sopii kuunnella tällaista kokoelmaa, jossa on jokaiselle jotakin. Mamman kanssa pyörähtelen aina välillä pirtin lattialla, ja löytyihän näiltä levyiltä nuoruutemme ehdoton ykköskappalekin.
Tanssilavojen kulta-aika oli 1950 – luvulta 1970 – luvulle asti. Tanssilavoja löytyi lähes jokaisesta kylästä ja perinteinen tanssimusiikki soi päivittäin. Moni löysi tanssilavalta kumppanin eliniäkseen. Maalaismiehet eivät aina osannet sanoa rakkauden sanoja niin kuin ne kuuluisi sanoa, mutta avuksi tulivat komeaääniset solistit jotka tiesivät rakkauden kielen. Ilta päättyi useimmiten suudelmiin, ellei peräti tytön aittaan.
Kyseessä olevan kokoelman puitteissa voi koostaa vaikka oman tanssi-illan ystäväpiirin tai oman rakkaan seurassa. Pelkästään nostalgista tanssimusaa kuunnellen voi viettää illan pelkästään tunteista juopuen.
Pidin koosteesta. Kuuntelin sitä usein iltahetkinä vaimon kanssa ja auton stereoista. En ole erityisesti nykyisen rap-musiikin ystävä vaikka se tuntuu valtaavan alaa nuorten keskuudessa. Itse en ehdi saada selvää edes niiden sanoista, sen olen huomannut, että niissä tavoitellaan nuorten tunneilmastoa ja massahysteriaa usein kömpelöin riimein ja ahdistavin tunnelmin, liikehtimällä levottomasti.
Jouko Varonen
