Saara Aalto säkenöi
Ei pelkoa
Saara Aalto No fear, Laura Friman, WSOY
Saara Aalto oli pienenä ihmelapsi. Ihmiset tulivat katsomaan yksivuotiasta, joka hyräili lastenlauluja. Äiti oli musikaalinen ja opiskeli klassista laulua. Isäkin oli sivutoiminen muusikko. Saaralle annettiin suhteellisen vapaat kädet toteuttaa taiteellisia taipumuksiaan ja muutaman vuoden iässä hän jo säesti lauluaan pianolla.
Nuoruusiällä tulivat kuvioihin myös tyttöbändit ja eipä aikaakaan, kun Saara muutti lapsuudenystävänsä Teemu Roivaisen kanssa omaan asuntoon. Se oli tietysti haikeaa vanhemmille, mutta he tiesivät, että tyttö tulee toimeen ja toteuttaa unelmaansa. Myöhemmin ystävyys Merin kanssa johti parisuhteeseen ja Meriltä tuli oivallus X-Factor – kilpailuun osallistumisesta. Loppu onkin suomalaisen kevyen musiikin historiaa.
Kirja on todellinen fanikirja, sillä sen yli sadan suuren sivun annissa on varmaan satoja laadukkaita kuvia. Lapsuudestakin on hyviä kuvia, sillä isä oli päätoimeltaan valokuvausliikkeen omistaja. Todellinen kuva-ilotulitus tulee vastaan, kun päästään X-factor kisan loppusuoralle. Silloin kuvat ovat jo todellisten ammattilaisten käsialaa, kuten myös esiintymisasut.
Laura Friman ( s. 1980) on toimittaja ja tietokirjailija, joka on kirjoittanut mm. Helsingin Sanomiin ja Imageen. Frimanin teksti on sujuvaa ja lukijaystävällistä. Lukijalle jää lämmin tuntu näistä laulajatähden luonnehdinnoista:
”Kahdeksas live-lähetys on omistettu tuomari Louis Walshin suosikkikappaleille. Lisäksi kilpailijat saavat esittää illan toisena kappaleena oman, vapaavalinnaisen laulun. – Mitä taasko? on Saaran reaktio, kun hänelle ehdotetaan viikkopalaverissa Abban hittiä The Winner Takes It All. Juurihan hän esitti sen Robbie Williamsille ja Sharon Osbournelle Los Angelesissa! Eikö kertaus ole tylsää?”
Kirjan kirjoittaja elää mukana Saaran vaiheissa ja kerronnassa on sympatiaa ja lämpöä. Se tietysti motivoi lukijaa tutustumaan tämän kirjan teksteihin ja kuva-antiin huolellisesti.
Jouko Varonen