Sukusalaisuuksistahan se kansa tykkää
Pakkoavioliitosta homovihaan
Saara Cantell: Kaikki tuoksuu lumelta, Tammi Kustannus 2021
Olen lukenut paljon elämänkertakirjoja. Mitä merkittävämmätä patusta on kysymys sitä tarkemmalla pieteetillä nämä tämmöiset opukset suodatetaan. Eipä niistä usein löydy särmän särmää, joka stimuloisi lukijaa. Ansioluetteloja pääasiassa. Vähän semmoisia kuin hautajaispuheissa.
No, Cantell kun pääsee sähläämän kolmen sukupolven saloja, niin siinä pieteetillä heitetään vesilintua.
50 – luvun Kerttu se pyöräytti aviottoman lapsen, joka oli siihen aikaan suuri häpeä. Kerttu oli näitä taideopiskelijoita ja pasahti eka kerrasta raskaaksi. Mutta niinpä vain kävi, että aviomieskin ryntäsi vieraisiin, kun liitossa elettiin vähän aikaa.
No tämä seuraava lenkki. 70-lukulaisella Tuijalla taas oli homoksi kieroutunut veli ja kun aika oli mitä oli asenteineen niin velipoika näki parhaaksi tehdä henkilökohtaisen ratkaisun ja muuttaa taivaan laitumille, jossa oltiin kaiketi vapaamielisempiä. Kun proffa varastaa tytön lupaavan tutkimuksen, niin sitäpä naisen kantti ei kestä. Ei muuta kuin sairas Lapinlahteen mielitautihoitoon.
Kolmas, nykyajan lapsi Olivia tilittää oloaan aina koronakurimukseen asti. No tyttö käy teatteriopissa ja kurssien vetäjät tietysti mieluusti sotkisivat sormensa nuoreen ja kauniiseen typykkään.
Että mitä. Semmostahan se on naisen osa ollut aina 50-luvulta lähtien, että miehet heidän oloaan dominoivat. Milloin on juoppo ja väkivaltainen mies, milloin seksuaalisesti kieroutunut. Ja yleensä naisen on oltava mieluusti hiljaa tai saattaa käydä kalpaten.
Hyvän kirjan on Cantell kirjoittanut. Ihan innostuin lukemaan aamutunneille asti, kunnes piti lähteä keittämään puuroa vaimokullalle. Kahtalaisia ajatuksia tuli tästä feministisestäkin kirjasta. No, puhuttiinpa siinä ainakin asiat halki. Semmoisestahan moni tykkää eikä ala haukottelemaan kesken kaiken.
Voi hitto noita miehenketaleita, en paremmin sano.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
