Saarikosken aviosuhde katkolla
Penan viimeinen Suomen-kausi
Pentti Saarikoski: Pohjois-Haagan ja Keravan päiväkirjat, toim. Tommi Liimatta, Otava Kustannus
…”Yritän olla liika viisas, tehdä kirjallisuutta sen sijaan, että puhuisin vapaasti. Nyt on nukuttava yksi yö. Lohdutan itseäni: sainhan sentään yhden liuskan kelvollista tekstiä aikaan ja sekin on enemmän kuin ei mitään. Inhottava ammatti, ja toisinaan niin riemuntäysi ja tyydytystä suova.”…
Pentti Saarikosken päiväkirjateokset ovat kirjallisuudenystävien aarreaittoja, vaikka olisivatkin osaltaan alkoholismin surkuhupaisaa kartoitusta.
Mieshän vietti joitakin vuosia jatkuvassa kännissä, mutta kun tekstiä tuli, niin jokainen sana oli tarkkaan harkittu ja uniikki, mestaria itseään.
Nyt on meneillään vaikea aika, kun ero Tuula-Liinasta näyttää väistämättömältä. Mutta eipä hätää. Miestä tarvitaan ja vaimon paikalle astuu ruotsalainen toimittaja Mia Berner. Tuula-Liinaltahan on kuultu Penan viinasekoiluista ihan tarpeeksi esim. ”olkimarsalkassa”. Hän kun joutui, ikävä kyllä, tekemään itsestään kirjailijaa miehensä maineen ”imussa”. Enempään ei mielestäni pystynyt.
Tässä päiväkirjassa on paljon kirjailijaneroa itseään. Hän tuskailee tehdessään Eino Leino – kirjaa ja tietysti siitä odotetaan myös Saarikosken itsensä näköistä. Monta muutakin projektia ja dead-linea on kalenterissa.
Mutta se ryyppääminen jatkuu vaikka oli joskus raisumpaakin. Ero julkiminän ja päiväkirjoihin kirjatun henkilön välillä on melkoinen. Toki jokainen lause, jota kirjailija ei hävitä, on tietoisesti suunnattu lukijoille ja julkaistavaksi. Saarikoski koskettaa minua aina oudon maagisella tavalla. Tekstin takaa näkyy nytkin lauseitaan viilaava nero ja vahvasti tunteva taiteilija, jollaisia Suomeen ei tule kuin kerran sadassa vuodessa, jos silloinkaan.
Kalpeita yrittelijöitä ovat nämä nykyiset. Rouheasti elämällä sitä tehdään tosi kirjailijoita, ainakin melko usein. Siinä runoratsu ilakoi ja maksa itkee verta.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen