Kirjallista psykoterapiaa dekkarissa
Lupaavan omintakeinen esikoinen
Saija Kuusela: Katse, Tammi Kustannus 2021
Saija Kuusela, on tehnyt kirjansa saadakseen helpotusta avioeron kriisiin. Niinpä päähenkilökin lähtee Norjan miljöisiin, anonyymiin kyläpahaseen etsimään uutta alkua. Mutta eipä Nea Guttorm arvannut, mitä pohjoisen karu luonto karuine ihmisineen antaa hänelle tervetuliaislahjaksi. Niin, että mitäpä. No, purossa likoavan miehen jolta on kaivallettu silmät päästä.
Ylikonstaapeli Nea, jolla on selvänäkijän kykyjä, on toki perillä etiäisistä ja muista vinkeistä, joita hänen herkkä vainunsa tuo tajuntaan. Itse asiassa Nea on vähän sukua sille Norjan kuninkaalliselle, joka kirjoitti kirjan enkeleistä, joita putkahtelee hänen eteensä ihan keskellä kirkasta päivää.
Kivasti Kuusela yhdistelee vaikka magiaa ja selvänäkijän kykyjä teokseensa ja päähenkilöön. Johan syntyvät menestysdekkarin ainekset.
Totuushan lienee, että itsellenikin joku värähdys henkilön kasvoissa paljastaa kupletin juonen paremmin kuin konsanaan sanat tai teot. Esim. kemia johonkin ihmiseen ensinäkemällä, on juuri tuota yliherkkyyttä intuitioille ja yliherkkyydelle. Olin psykiatrisessa b-sairaalassa hoiturina kesätöissä ja niinpä minulle tuli vankkumaton tunto, että nämä ”potilaat” ovat paljon viisaampia kuin ns. normaalit ihmiset. Ainakin heidän ”kieltään” ymmärsin paremmin.
Kerran joku maaginen tarotkorttimimmi antoi minulle sosiaalisessa mediassa lottonumerot. Oli tarkka tyttö. Sanoi, että ei voi antaa kuin ison systeemin numerot, että homma onnistuu. No tein hullu sen rivin kahtena kappaleena ja helevata, voitin viisinumeroisen summan euroja eikä se alkanut ykkösellä eikä kakkosella. Ja tietysti kahteen kertaan. Joku sanoi, että miten sie kahtena sen teit. Mie sanoin, että maagikko ja yliherkkä tarot-noita käski.
Sen jälkeen minulle näytettiin etusormella päänuppia, mutta mie vain naureskelin ja tilasin kahvion ukoille parasta pöytään. Tapahtuma vahvisti uskoani yliluonnollisiin kykyihin.
No mutta asiaan. Kirjahan on ihan täyttä rautaa. Esikoiskirjailijalta todellinen näyttö. Tietennii kantani voi olla subjektiivinen. Olen aina hupsahtanut semmoiseen sielutieteeseen, että psyykkinen yliherkkyys on ihmiselle Yläkerran Ukon suurenmoinen lahja.
Tämän kirjan juonenkulkuunkin vaikuttaa maaginen näkeminen enemmän kuin konsanaan ”terve järki”. Niin se pitääkin olla.
Saija Kuusela on kyky ja timantti.
Käyttäisinkö kuitenkin Tapsa Rautavaaran vaimon sanontaa miehestään, että timantti olet, mutta aina on hiomisen varaa.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen