Kivoja luontokirjoja pienimmille
Sammakosta mehiläiseen
Sammakko, suom. Maisa Tonteri, Lasten keskus 2018
Mehiläinen, suom. Maisa Tonteri, Lasten keskus 2018
Ei liene sattumaa, että pienten lasten kuvakirjojen aiheiksi on valittu juuri sammakko ja mehiläinen. Ne ovat sympaattisia kavereita ja monelle lapselle tuttuja. Lisäksi niiden elämään mahtuu yhtä ja toista ainutkertaista.
Sammakko kutee vesilätäköihin keväällä. Ensin kutupalloista kehittyvät nuijapäät, joilla on häntä ja jotka ovat alttiita monille vaaroille, kuten sudenkorennon toukille, jotka iskevät kimppuun sumeilematta. Mutta nuijapäistä, joita on riittävästi, kehittyy vähitellen pikkusammakoita, joilla on vielä häntä ja jotka viettävät tovin vesielämämää. Viimein sammakon jälkikasvu pyrkii myös maalle, mutta tulee toimeen vedessäkin.
Mehiläisyhteisössä on sen sijaan arvojärjestys, jossa kuningatar on tärkein. Se synnyttää munat joissa uudet alut kehittyvät syöden mm. hunajaa. Mehiläisillä on myös tapana etsiä uusia kukkivia ketoja joista saa siitepölyä ja hunajaa. Ne ilmoittavat löydöksistään lentämällä taitolentoa ylös-alas. Se on merkki muille, että tännepäin.
Runoriimit ovat kivasti suomennettuja. On tärkeää, että riimi vie tarinaa eteenpäin ja on myös hauska:
”Olen meniläinen/pörrötakki yllä/kaksi tuntosarvea/ja siivetkin sain kyllä. /Nähdään lentelyllä! Siitepölykopat/kotipesään kannan./ Ruokavarastoomme/mesilastin annan.”
Tällaisista, hyvin taitetuista, värikkäistä, opettavaisista ja käsittelyä kestävistä kirjoista lapset tykkäävät. Joskus ns. luukkukirjoissa ensimmäinen katselu on kaksi katselua yhdellä kertaa, ensimmäinen ja viimeinen. Liian monimutkaiset rakentelut kun eivät kestä lapsen otteita.
Jouko Varonen
