Psykologinen romaani
Kun syyllisyys painaa
Pierre Lemaitre: Silmukka, Minerva-kustannus 2017
Lemaitre kirjoittaa trillereitä todella kaunokirjallisella otteella. Tämän teoksen alkuasetelma on se, että nuori poika tekee ahdistuksissaan murhan, joka jää selvittämättä. Kun seudulle tulee luonnonmullistus, se ”huolehtii” myös ruumiin hävittämisestä, eikä koira perään hauku.
Pikkulapsen murha alkaa kuitenkin painaa hyvään yhteiskunnalliseen asemaan edennyttä miestä ja silmukka kiristyy yhä tiukemmin psyykkisestä painolastista kärsivän miehen ympärille.
Pako on eräs mahdollisuus kiristyvässä tilanteessa:
”Hän raotti huoneensa ovea ja laskeutui hiljaa portaita. Alakerrassa hän kuuli television hiljaista muminaa. Hän lähestyi eteisen lipastoa ja avasi irvistäen ylimmän laatikon, hyvin varovasti. Hänen passinsa ja maastapoistumislupansa olivat siellä päällimmäisinä, tismalleen omilla paikoillaan”…
Lemaitre on psykologisen jännitysromaanin taitaja. Luin hänen aiemmat teoksensa Rosie ja Alex, ja totesin, että vastaavaa taitoa ei ole monella.
Lemaitre luonnehtii kirjojensa tekotapaa:
”Otetaan yksi piirre täältä, toinen tuolta, lainataan jotain vanhalta ystävältä tai joltakulta, joka on nähty vilaukselta asemalaiturilla junaa odottamassa. Joskus lainataan jopa lause tai idea lehden pikku-uutisesta. Siten romaani kirjoitetaan, mitään muuta tapaa ei ole.”
Lemaitren kirjoihin jää todella koukkuun. Vastaavaa psykologista virittelyä olen tavannut esim. Georges Simenonilla ja voin todella sanoa, että lukukokemus on viiltävän kiehtova. Se avaa jotakin tärkeää myös lukijan omasta minästä ja suhtautumisesta ahdistaviin traumoihin.
Jouko Varonen
