Kivoja lapsuusmuistoja
Suomenkielen lehtori muistelee
Sirpa Ruotsalainen-Niskanen: Kyläni, Kaupunkini, Kustannus Aarni 2019
” Kalat hyppivät kuin järjettömät kivien yli, hyvä etteivät laiturille pomppineet. Lokit seurasivat herkeämättä kututanssia, ja rantalepän suojissa oli pieni olento, joka sekin ihmetteli hopeakylkien totista leikkiä. Luulenpa, että se oli menninkäinen.”…
Sirpa Ruotsalaisen esikoisromaani hehkuu luonnon väreissä ja detaljeissa. Raikkaan tuulahduksen antavat myös lasten aivoitukset ja lämpimän rakastava koti-ilmapiiri.
Henkilöskaala on aika runsas. Myös lemmikkieläimet ovat värikkäitä persoonia. Tutulta tuntuu kun lukee siitä, miten lapset odottelivat kevään ensimmäisiä polkupyöräkelejä, tai jouluaaton riemuja, puhumattakaan hankikannoista, ensisuudelmasta, hamstereista ja undulaateista, kulkukauppiaasta polkupyörineen, lavatansseista, jne jne…
Kirjahan on kokonaisuudessaan kavalkadi niiltä ajoilta, joita nykynuoret voisivat pitää vaikkapa pappojen ja mummien kallisarvoisina muistoina. Onneksi tällainen kirja on tullut julki ja tarjoaa näitä iki-ihania tuntemuksia luettavaksi vaikka uudelleen ja uudelleen.
Pidin kirjasta ja tapani mukaan meni lähes aamupuoleen yötä tämän terapeuttisenkin lukukemuksen parissa. Kas, kun nykyisin ihmisillä on aina kiire, eikä aina ehdi edes pistäytymään metsäpolulla, jossa vanamon hennot kukat kertovat omaa kieltään tai pesäänsä suojeleva räkättirastas pommittaa täysosuman t-paidan olkapäälle. Mutta hui hai, se on vain luonnon rikkautta. Sellaiseen pitää olla aikaa, kuten kirjan kirjoittajalla on näköjään ollut. Kyllä Ruotsalainen-Niskanen yhdistelee myös aikuistuntojaan teokseen, joka toimii kauneuden, lämmön, ihmisrakkauden ja luonnonkin ehdoilla.
Kirjailija tuntee sanankäytön niksit toimittuaan mm. suomenkielen lehtorina. Jännitteitä olisin odottanut vähän lisää, mutta säröiset kertojat ovat sitten erikseen. Kirjalle löytyy oletettavasti kohderyhmää aina eläkeläisistä nuorisoon. Suosittelen lämmöllä kaikenikäisille.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
