Sisu, suomalaisen sisun salaisuudet

Suomalainen sisukkuus, eli ”sinni”

Vaikka läpi harmaan kiven

Joanna Nylund: Sisu, Suomalaisen sisun salaisuudet, Readme 2018

Kun puhutaan suomalaisesta sisusta, nousevat heti esille urheilijat. Sisukuutta oli tosin urheilussa enemmän menneinä vuosina kuin 2000- luvulla. Olisikohan nuorilta kansallinen voimavaramme, sisu, katoamassa? No ei sentään, on niitäkin, jotka puskevat opin tiellä, eivätkä kunnioita yhteiskunnallisia luokkarajoja, valmistuvat akateemisiin ammatteihin, maistereiksi, tohtoreiksi, ja tietysti sisukkuuden avulla.

Nylundin kirja erittelee suomalaiseen sisuun liittyvät myytit ja tosiasiat aika maukkaasti. Kun kirja on vielä hyvällä tavalla lukijaystävällinen ja taitoltaan mukaansa tempaava, oli vietettävä iltapäivä sitä lukien. Jos ei halua lukea kirjaa sanasta sanaan, niin hyvän jaksottelun ansiosta voi löytää omat kiinnostuksen kohteensa tuota pikaa.

Joskus jokaisella on sisukkuuden ”näytön paikka”. Minulle se sattui syöpädiagnoosin yhteydessä. Tarvittiin sisua ja ajatusta, joka on tyypillinen suomalaiselle, vaikeuksiin joutuneelle: Päivä kerrallaan, kahta ei koskaan.” Sisun avulla voidaan vaikeudet paloitella pienemmiksi, eikä kerralla hotkaistavaksi limpuksi.

Mielestäni kirjan tekijä on oikealla asialla monessa suhteessa. Hän tuumii, että vaikka sisu on tavallaan määrittämätön ja abstrakti ilmiö, niin sen avulla pärjättiin esim. talvisodassa moninkertaista vihollista ja suurvaltaa vastaan. Sisuun liittyy myös asioiden järkiperäistäminen ja lähestyminen maalaisjärjellä, niin että ei tulla vaikeuksien kanssa silmäkkäin ihan pystymetsästä”.

Kirja puuttuu moneen sisun ilmentymään, totta kai. Se puhuu myös sisukkuuden opettamisesta lapsille. Usein toistuva neuvo on, että kun tulee oikein vaikeaa ja vaikka olisi helpompaakin, pitää hakeutua luontoon, hakea ”rohtoa” Suomen kauniista luonnosta, metsistä ja järviltä.

Mainio kirja. Jokainen voi löytää itsensä sen sivuilta.

Jouko Varonen