Elämää Aarnikylässä
Monenlaista vanhuutta
Liinu Lähde: Siunattu maailmanloppu, Reuna-kustannus 2017
Aarnikylä on pieni kyläpahanen, jossa on eläjiä ja persoonia joka lähtöön. Pastori saarnaa maailmanlopusta. Joku ottaa yhteyksiä ufoihin ja toinen odottelee venäläisten hyökkäävän Suomeen päivänä minä hyvänsä.
Lueskelin kirjaa ja nauraa hihittelin, mutta naureskelu muuttui totisemmaksi oloksi, kun vertasin Aarnikylän väkeä itseeni ja päähänpinttymiini. Piti ihan todeta, että ei niinkään humoristinen kirja tai ainakin kirpeän ironinen.
Iltana muutamana syttyy tulipalo ja sehän merkitsee kyläpahasessa melkoista haloota, niin kuin sekin, että Aarnikylään muuttaa ruumisarkkikauppias, joka tuumii, että ihmisen on saatava arvoisensa lähtö tuonpuoleiseen.
Kirja vaikuttaa todella hauskalta ja ainutkertaiselta kuvaukselta, josta moni pikkukylän ja vähän suuremmankin yhteisön jäsen voi löytää itsensä ja naapurinsa. Kun tämäntyyppistä kirjallisuutta olen lueksinut aiemminkin, tuli mieleen mm. Kalle Isokallio, jonka yhteiskuntakritiikki on joskus samantapaista. Väittäisin jopa, että Liinu Lähteellä on mahdollisuus vastaaviin suorituksiin ja suomalaisen huumoriproosan saralla ylittää valtakunnan keskitaso.
Kun Arto Paasilinnat ja Veikko Huoviset ovat jo menneen talven lumia, tarvittaisiinkin tämäntyyppisen kirjallisuuden edustajiksi sopivia uusia kykyjä.
No, Hilja Honkasen vainonharhaisuus alkaa jossakin vaiheessa saada vakavampia piirteitä ja tietysti siitä on yhteiskunnallisia seurauksia: ” Lopulta Kukkahattu-Johansson oli saanut Kämäräisen, salatun poikansa, puolelleen ja tämä oli allekirjoittanut Hilja Honkasen sijoitusmääräyksen Hoivakoti Ikivalkeisiin. Vain Kristuksen tuli saattoi armahtaa Hilja Honkasen joutumasta vanhainkotiin”…
Kirja on todella maukas kavalkadi tapahtumia ja tietysti sen tehoihin kuuluu vielä, että kirjailija välillä tilittää omaa suhdettaan elämään ja ajan kulumiseen hilpein sanakääntein.
Jouko Varonen
