Aika hyvä esikoiseksi
Sokeisto on proosaa ja rakkautta
Tapani Tolonen: Sokeisto, Otava 2018
Jätin Sokeiston lukemisen pari kertaa kesken, koska mielestäni Tolonen kuvaa liian paljon latomoa, työmiljöötä, jopa yksityiskohtaisen tarkkastikin. Pitihän kirja sitten myöhemmin lukea loppuun, että selviäisi mitä Eeetulle, Topille, Karinille ja Kaisulle käy, kestääkö Eetun ja Karinin rakkaus vaikeudet 1905 luvun murrosvaiheessa. Ajalle kun oli ominaista myös maanalainen toiminta ja kansalaisten jyrkkä kahtiajako.
Karin on vähän yläluokkainen koulujakäymättömälle Eetulle, mutta Eetun onnistuu vokotella Karin läheisempään suhteeseen. Kun Eetu alkaa kiinnostua kyseenalaisista vastarintatoimista niin tietysti se asettaa rakkaudenkin koetukselle.
Lueskelin kirjaa osittain kiinnostuneena sen näkökulman vuoksi. Liian paljon on kirjoitettu kansalaissodan ajasta kauheita tarinoita. Nyt ollaan kuitenkin aikaisemmassa ajassa, jolloin luokkajako ottaa vasta vauhtia päätyäkseen kaikkien tuntemiin verisiin vaiheisiin.
Kalle Päätalolle sanottiin aikanaan, että lopeta Kalle rakentaminen ja ala kirjoittaa romaania. Niinpä Tolonenkin turvautuu vanhaan hyvään kikkaan, että saisi romaanille lihaa luitten päälle. Hän selostaa juurta jaksaen painotyötä, kun päähenkilö Eetu toimii Työmies-lehden latojana. Siinä onkin melkoinen ero nykyiseen digitekniikkaan verrattuna.
Tapani Tolonen ( s. 1978) on tohtorismies ja lukion opettaja, joten hänellä lienee kirjasivistystä riittävästi. Tämä teos ei kuitenkaan oikein lähde plaaniin, ainakin itse koin niin. Toisaalta Otavan kirjoituskilpailussa menestynyt teos osoittaa, että Tolosessa on aineksia vaikkapa trilogiamieheksi. Hänen kerrontansa ei nimittäin ole kovin tiivistunnelmaista, paremminkin väljähköä proosaa, jolla täytetään välillä sivuja. Jäädäänpä odottamaan kirjailijalta jatkoa ihan mielenkiinnolla.
Jouko Varonen
